Rolling Stones ei ole koskaan tehnyt minuun suurempaa vaikutusta. Tästä RS -albumista pidän kuitenkin erittäin paljon. Luulisin sen johtuvan siitä, että harrastan mm. psykedeelisen rokin kuuntelua ja keräilyä. Toisena ja tärkeämpänä syynä on se, että psykedeelinen rock on turhan usein paksun pilven läpi suodatettua, monimutkaistettua ja tekosyvällistä tai sitten muuten vain suoraan autotallista ulkoistettua. Kun hipin olisi pitänyt istua luennolla ottaakseen selkoa maailmastamme, hän mieluummin koetti kemiallista oikotietä, jota ei ole olemassa. Tuloksena on useinmiten vain hämärän subjektiivista sotkua. Tällä albumillaan englantilainen rock'n roll yhtye RS kuitenkin vetäisee paitsi varmaankin jointtia keuhkoon, niin myös psykedeelisen musiikin mutkia sopivassa määrin suoriksi. Hieno TMSR kokoelma edustaa lähtökohtaisesti typerää tekosyvää musiikkisuuntaa aidosti tyhmien, suoraviivaisten rokkareitten esittämänä. Tämän yhdistelmän lopputulos on aivan loistava! Se on kevyen hauska kliseekokoelma. En tiedä kuinka tietoisesti he sen tekivät. Rolling Stonesien albumeista pystyn kuuntelemaan läpi vain kokoelman Flowers ja tämän TMSR:n. On älytöntä, että yhtye, jonka tuotanto on suurimmaksi osaksi typerää roskaa, tekee itselleen hieman vieraamman genren roskasta tällaisen taideteoksen. Ehkä he löysivät hetkeksi sen oikotien. Sokea kana löysi kultajyvän. Tämä on mitä hienointa psykedeelistä rokkia. No doubt, this is the best Rolling Stones album and one of the best in the whole genre. I hate Rolling Stones but love this album!
No comments:
Post a Comment