Jos albumin ensimmäinen puoli on tätä ensimmäistä kertaa kuunnellessa ikäänkuin lämmittelyä, niin kääntöpuoli saa sitten dieselin täyteen vauhtiin ja tulos on upeaa kuunneltavaa. En selittele enempää, tämä kannattaa kuunnella, paitsi sen verran selittelen, että basisti Gary Thain, joka soitti myöhemmin Uriah Heepissa, vetelee loppupuolella hienoja Easy Living bassokuvioita. Se on se rusina pullassa, joka saa hymyn huulen tienoille, ihan positiivisessa mielessä. Musiikki on big bandin tukemaa jazz-progea ja paikoin aivan hunajaa.
No comments:
Post a Comment