Tästä alkoi ns. Genesis-soundi ja yhtyeen yli puolen vuosikymmenen mittainen loistava musiikillinen ajanjakso. Itselleni ne kovat levyt ovat olleet Selling England, Foxtrot ja Nursery Cryme. Niihin liittyy lähtemättömiä musiikillisia elämysmuistoja. Nuo mainitsemani kolme levyä eivät ole vuosien mittaan menettäneet uskottavuuttaan korvissani, ovat siis edelleen ne "kovat" levyt. Tresspass jäi kohdallani aikoinaan jonnekin alkuhämärään, enkä koskaan saanut siihen suurempaa otetta, mutta kun olen viime aikoina kuunnellut sitä on upeaa huomata löytäneensä vielä yhden levyn tuohon kovien listaan. Olen aliarvioinut Trespassia kaikki nämä vuodet, joten nyt viimeistään on yhtyeen avausalbumi nostettava arvoiselleen paikalle erittäin hyvänä ja yhtenäisenä musiikillisena kokonaisuutena. Heikkoja hetkiä ei juuri ole ja tästä voi pitää myös siksi että tulevat progen tyylikikat eivät vielä kuki liikaa, ovat vasta muotoutumassa, King Crimsonin puutarhassa. Genesis on vasta kauniisti nupullaan. 
No comments:
Post a Comment