Albumi on pienoinen pettymys. Sävellykset sen paremmin kuin soundimaailmakaan eivät ole kovinkaan persoonallisia ja läpi tunkee vaikutelma kuin yhtyeen ylijäämäkappaleita olisi alettu veivata studioporukalla. Soitannollinen puoli on sinäsnsä mallikasta mutta persoona ja sielu ovat hukassa. Paljon asiaa paikkaa kuitenkin albumin päättävä pitkä "Dollars" joka lainailee Morriconen spagettilänkkärin teemaa, mutta on kuitenkin itsenäinen oma biisinsä. Tuon biisin tähden tämän voisi juuri ja juuri ajatella hankkivansa, sopuhintaan. Niin, vaikka pidän funkista, niin tällä albumilla se ei toimi, ole alkuperäisen notkeaa eteenpäin nojaavaa, vaan... ensimmäinen määre joka tuli mieleen on hyppykeppifunk. Pystyssä pysyy, mutta ei liiku minnekään. http://www.youtube.com/watch?v=LfQUy_LPlwY
No comments:
Post a Comment