Normaalisti ohitan sujuvasti tällaisella ns. pärstäkannella varustetun levyn, vaikka se olisikin eks-kuntoinen ja maksaisi 3e, kun se lisäksi on vuodelta -77, jolloin musiikin alamäki alkoi. Olin muuten 1977-78 lähes vuoden armeijassa ja musiikin seuraaminen jäi vähäiseksi. Kun 1978 kesällä jälleen aloin kuulostella ympärilleni, ei mikään ollut kuten ennen. Vanhat kunnon progebänditkin olivat alkaneet siirtyä kohti kaupallisempaa AOR- tyyliä ja... Hups, palaanpa alkuperäiseen asiaan... Tunnen Dilcherin musiikkia albumin Special Songs kautta, mutta vuosiluku 1977 tämän kannessa teki sen että tämä levy sai minunkin puolestani lojua toista vuotta divarin levypinossa. Toissapäivänä se sitten tarttui mukaani, eikä päästänyt irti, mikä osoittautui levylautasella pyöriessään vallan hyväksi asiaksi. Albumin musiikki on vahvaa, hyvin tuotettua ja soitettua osin bluesahtavaa ja folkahtavaa rokkia ja vaikka joukossa on se yksi pakollinen discokappalekin, niin se ei jostain syytä yhtään heikennä albumin taitavan helposti rakentuvaa laatua. Mukana soittavat mm Lowell George (Little Feat ja Mothers Of Invention), Joe Lala (Blues Image, CSN&Y, Manassas) ja Al Kooper. Toisena tuottajana on James (Jim) Taylor. Cheryl itse kuitenkin ns. tekee albumin omilla sävellyksillään, vahvalla laulullaan ja ehtiipä vielä soittaa kahta eri kitaraakin. Nimikappale on mielestäni albumin paras ja moni musiikkia paljon tunteva voisi yllättyä sen kuullessaan. Hieno!
No comments:
Post a Comment