En ole koskaan erityisemmin päässyt sisälle Alan Parsonsin tuotantoon. Muutaman olen kokeeksi joskus poiminut kuunteluun, mutta kaikista olen myös luopunut. Päätin antaa miehelle vielä yhden mahdollisuuden. Suurin syy siihen on kuitenkin E.A. Poe, jonka "kauhu"novelleja tuli luettua 70-luvulla, suosittelijana tuolloin luokkakaverini Jukka. Monin paikoin tulee mieleen Pink Floyd, eikä ihme, sillä mies oli luomassa "Dark Side of The Moonin" äänimaailmaa. Jopa Poe- albumin musiikillinen rakenne on hieman "Pink Floydmainen". Kansitaiteesta ja kuvituksesta vastaa pääosin Hipgnosis ja Thorgerson. Tuotteen eteen on nähty vaivaa, sen osoittaa 8-sivuinen kuvitettu lyrics-liite. Parsons on muuttanut musiikiksi sekä Poen novelleja että runoja, kuten Raven eli Korppi. Muutaman kuuntelukerran jälkeen Parsonsin AOR tyyli turhan ohuine ja kirkkaine soundeineen alkaa hieman vaivata. Poen tekstien tummat, mutta samalla kepeät soundit eivät ihan välity Parsonsin musiikillisessa tulkinnassa. Soittajalista on kyllä muhkea, ja sen toivoisi kuuluvan myös musiikissa, jossa muhkeus toteutuu vain puolittain. Vaikka mies olikin mukana luomassa sellaista merkkiteosta kuin "Dark Side of The Moon", niin omissa projekteissaan hän ei onnistu luomaan mitään vastaavaa äänikuvastoa. Levyn syntyvuosi on siis 1976 ja musiikki AOR tyylistä myöhäisprogea, sinfonista myös.
Raven: http://www.youtube.com/watch?v=RcbWkMvMHrU
To one in paradise: http://www.youtube.com/watch?v=nM7P57cXk6w&feature=related
No comments:
Post a Comment