Mukavasti rullaavaa vuoden 1968 brittipoppia, jossa kuuluu myös häivähdyksiä progen ja psychen suuntiin. Erityisen tästä tekee yhdistelmä messinkiä, Hammondia ja sumeaa kitaraa. Sävellysten puolesta keskimäärin vain ok, mutta soundeiltaan mielenkiintoinen levy. Toisaalta... kuuntelen tätä uudelleen nyt pari päivää myöhemmin ja huomaan löytäväni uusia ulottuvuuksia. Mielenkiintoisen musiikista tekee myös etevät rytminvaihdokset ja siirtymiset tyylilajista toiseen. Mitään pehmåpåppia tämä ei ole, särmää löytyy. Itse asiassa aika erikoinen kokoelma.
No comments:
Post a Comment