Tässä yksi niistä levyistä, joita olen koettanut vuosien mittaan oppia ymmärtämään. Tuloksetta. Pawn Hearts ei oikeastaan ole musiikkia ollenkaan. Se on tekotaiteellista sekameteliä, vielä rumasti päälle laulettuna. Tuskinpa Hammill itsekään tiesi mihin pyrki, paitsi tahalliseen vaikeaselkoisuuteen. Ei toimi. Olen samaa mieltä sen nettikirjoittajan kanssa, joka sanoi että tämä oli viimeinen hyvä syy Punk-rokin tulla pyyhkäistä "proge" sivuun.
No comments:
Post a Comment