Väkivaltaiset nössöt, nyhveröt, nynneröt! Kehtaanpa sanoa, vaikka tiedän että kaveri takuulla nauraa ja kuittaa: tämä on aivan riemastuttavan nautittava levy. Olkoonkin alunperin 80-luvun teiniangstissaan muhineille suunnattua, niin toimii myös toisessa ajassa eli valovuoden päässä olevaa eläkeikää odotellessa. 60- ja 70- lukujen musiikkia kuunnelleena tämä 80-luvun helmi meni minulta täysin ohi, niinkuin melkein kaikki muukin musiikki kyseisellä vuosikymmenellä. Oli muuta tekemistä. Olin silloin myös varma, että kaikki hyvä musiikki jäi viimeistään 70-luvulle eikä 80-luvulla tehty mitään hyvää. No toisaalta tuskin olisi silloin tästäkään pitänyt. Näin jälkikäteen on mukavaa katsoa taakse poimia harvalukuiset mustikat imelästä kasarikakusta. Kuuntelen tätä pelkästään musiikkina. muu sanoma ei hetkauta. Ps. valovuosi on tässä tapauksessa vähän alle kymmenen tavallista. Taidan olla ainoa, joka kuulee tässäkin jotain sukulaisuutta Zappan varhaisempaan tuotantoon. Z:n kuuleminen tässä musiikissa ei johdu suinkaan niin päälle kuuluvasta asiasta kuin xylofonin käytöstä. Jokin kokonaisvaltaisempi asennejuttu se on. Erittäin hieno levy!good feeling: http://www.youtube.com/watch?v=KhedKAhHqK8
gone daddy gone: http://www.youtube.com/watch?v=mmM6SxoghMQ
No comments:
Post a Comment