After listening this first time I was not sure what to think about it. The more i spend time in the Fog of a Shore (Rannan Usvassa), the more it hypnotizes me.
I wonder if Mika Rättö from band Kuusumun Profeetta already knew this album.
Juu, tulipa ostettua, vaikka melko hintava levy onkin. Ensin aattelin, kerran kuunneltuani hieman pettyneitä ajatuksia, mutta jo toisella kerralla aloin päästä sisään. Jotain tutunomaista tässä musiikissa myös on, on vain vaikea keksiä mitä se tuttuus on. Väliin tulee musiikillisia muistumia Kuusumun Porofeetan Hiljaisuuden saliin ja heti perään vedestä nousee Peitsamon kasvi. Levyn kakkospuoli on mielestäni parempi ja olenkin kuunnellut pelkästään sitä useampaan kertaan. Pidän kovasti. Ymmärrän hyvin ettei tämä levy vuonna 1980 noussut yleisempään tietoisuuteen, olihan silloin valittavissa kaupan levyhyllyssä Pelle Miljoonaakin ja moottoritie oli paljon hotimpaa kuin hämyjen runojen kuuntelu puhelauluna rannan usvassa. Toisaalta puhelaulua lähellä Pellenkin laulu on. Ihme jos Rättö ei Kuusumun Profeettoineen ole saanut vaikutteita Sepi Kuulta. Levyn soundit on muuten erittäin hyvät. Johtuneeko siitä, en tiedä kun en ole koskaan kuullut alkuperäisen levyn soundeja, että se on äänitetty autiotalossa ja akustiikka natsaa yhteen Tolan runojen ja Sepin minimalistisen folktyylin kanssa. Perusasioissa ainakin ollaan ihan eri tavalla kuin vaikkapa Hectorin näennäis-perus-kokemusten kautta jossain lumi teki enkelin eteiseen linjalla. Musiikin kuunteluun liittyy paljon mystisyyttä. Tässä sitä on tarjolla, varmaan ihan tarkoituksellisestikin. Toisaalta tuskin kukaan tällä kukaan enää jälkikäteenkään rahoiksi pistää. Kulttuuriteko tämä on pikemminkin. Nykymusiikki on jo vuosia tehty samalla tylsällä kaavalla ja tuotannolla. Monet ovat kyllästyneet ja Sepi Kuun kaltainen löydös on silkkaa sisältöä ja rootsia tämän nykysteriilin massatuotannon keskelle. Autiotalossa äänitetty yhden miehen bändin akustinen suomi-folk, eihän tätä kamaa ainakaan liikaa ole tarjolla.
No comments:
Post a Comment