Emily Bindiger - Emily (1971 re 2012)

The best part of this album is acoustic guitar jamming with flute and base guitar on almost ten minutes long track "Old Lace". Top points to 16 years old Emily for composing herself all these eight tracks on the record. Her singing is not on very high level yet, but it fits well in her own music, and makes an exciting a bit astral weeks like "demo" feeling.

old lace: http://www.youtube.com/watch?v=-iqpL6_q3Lg

Earth Opera - S/T (1968 Elektra)

A gem! Peter Rowan & Earth Opera is like original Englisman Steve Ashley and pure American Andy Zwerling mixed together: Time and again: http://www.youtube.com/watch?v=AEgRMp5dAO8 Death by Fire: http://www.youtube.com/watch?v=_1n1-ie4zKc

Emerson, Lake & Palmer - S/T (1970 Manticore)

I have mostly listened to Tarkus and Brain Salad Surgery, supposing they are the two best albums from ELP. I'm not sure of that anymore. This their debut has been totally unknown to me. Remarkable progalbum! I have found ELP again. Feels good!
http://www.youtube.com/watch?v=TGQYXqUqslc

Yvonne Elliman - S/T (1972 CBS)

Elliman's first album was issued in 1972 i.e. it was in most parts recorded after her Jesus Christ Superstar era and before she went more to disco. So this album is not disco and there are only two songs from the musical. Yvonne E. was a fan of Jefferson Airplane. Later she worked with Eric Clapton and sings backing vocals e.g. on I Shot The Sherrif. There is only one her own song on this album and the others are from Dave Mason, Jim Capaldi, Steve Winwood (Traffic), John Kongos, Marc Benno, David Spinozza (sw-producer who worked with McCartney and Lennon) and Bruce Epstein (who is Bruce Epstein?) Spinozza also plays guitars on this album. The other musicians are Hugh McCracken, a session musician who has played with numerous top artists e.g. Steely Dan, Donald Fagen, Bob Dylan and VanMorrison (guitars and harmonica), Henry Ascher (organ and piano), Stu Woods (bass) and Rick Marotta (drums and percussion). Stu Woods and Rick Marotta (what a drummer!) were a part of a group called "Brethren". In addition to the main band behind Yvonne, there are many addiotional players too, playin congas, french horn, violins, viola, cello, fluegel horn, trombone and flute. Can't find my way home (Steve Winwood): http://www.youtube.com/watch?v=638yKMWuPVM&feature=related
Sugar Babe (Stephen Stills): http://www.youtube.com/watch?v=jYOUg1vBLuA
World in changes (Dave Mason): http://www.youtube.com/watch?v=HA7SJGgt7-I&feature=related

Earthquire - Earthquire (1972 Natural Recources)

Tämä levy osoittautuu vallan muuksi, kuin mitä siitä yleensä sanotaan tai mitä avauskappale antaisi odottaa. Onhan tämä toki sielupitoista rokkia kahden naisen gospel-taustaduoineen, mutta myös paljon enemmän. Naislaulaja Tata Vegaa kuuntelee mielellään ja hän on myös säveltänyt ison osan kappaleista. Levyn on tuottanut Tom Wilson, joka tuotti myös sellaisia suuruuksia kuin Mothers of Invention, Velvet Underground, The Animals ja Bob Dylan. Kymmenen hengen muusikkoryhmä saa paljon hienoa aikaan. Poimin tämän alunperin levyliikkeen halpislaatikosta lähinnä mielenkiintoisen paketin perusteella. Se oli kyllä kannattava sijoitus myös musiikillisen sisällön puolesta. Ennen tätä albumia ja yhtyettä Tata Vega vaikutti yhtyeessä "Pollution" ja esiintyy heidän kahdella levyllään.

John Entwistle - Whistle Rhymes (1972 Track)

Huh! Alussa ajattelen että jaahas, tässä yksi Who-yksilö sitten tekee samaa kuin bändikin, tai ainakin yrittää vähän siihen suuntaan. Alku onkin joo-joo-boogie rokkia ihan kuten Who tavallisimmillaan. Tosin kitara on hyvä jo alussa, niin ettei voi pahasti haukkua vaikka haluttaisikin. No se taisi olla vasta sormiharjoittelua ja virittäytymistä itse asiaan, sillä jotenkin tämä alkaa vaan toimia ja mitä pidemmälle edetään, sitä vähemmän on kyseessä Who ja sitä enemmän itse Entwistle. Tosin ensimmäisen puolen kaksi viimeistä raitaa ovat harmillisen yhdentekeviä täytekappaleita. Se, mikä tämän albumin pelastaa isosti plussan puolelle on toinen sivu, joka kasvaa alun "James Blunt" tunnelmista loppuosan mukavaan semiprogeiluun. Kitaraa tällä Who-basistin albumilla soittelevat muuten Peter Frampton ja Alan Ross. Albumin genesismäiset progeosuudet (mahdollisia omia harhakuulojani muutaman soinnun perusteella) saattavat jonkun toisen mielestä olla hieman teennäisiä, mutta niinhän se kaikki proge on, mukana alttoviulut, cellot, puhallinkuusikko ja ihan lopussa Batman-Stravinsky mellotronisekoilu.

The Electric Prunes - Same (1967 tämä re)

Odotuksiini nähden tämä levy on lievä pettymys. Täytyy kuitenkin muistaa, että Electric Prunes oli yksi amerikkalaisen psykedeelisen musiikin pioneereja ja tämä on heidän debyyttinsä. Suurimmaksi osaksi tämä on lapsellista ja teennäistä tingentangelia, josta nousee kuitenkin muutama puhkeamista enteilevä nuppu.

Eden's Children - Sure Looks Real (1968 abc)

Sure sounds fuzzy. Sure sounds fuzzy! I mean the guitar… Got this vinyl this week and have listened to it a couple of times now. It is an interesting compilation of different sounds and styles and… everything. There are also some irresistibly great naive jazzy and even zappaish? moments and punk elements on it. I’m sure, Sure looks real will be one of my favourites. The more i listen to this the more i love it. Unaffected music. And that is what i appreciate. A real and devoted musicianship is to be heard on this album.

Marc Ellington - Rains / Reins Of Change (1971 Ampex)

Skotlantilais-amerikkalaista country-folkia. Albumi on hyvin tuotettua yritystä yhdistää brittiläinen ja amerikkalainen traditio. Mieshän laulaa välillä kuin Rita Jean Bodine. Nykyisin hän on kuulemma kiinnostunut vanhoista Brittiläisistä rakennuksista. http://www.youtube.com/watch?v=4N5tpQzU9zc&feature=related

Ecology - Environment/Evolution (1970 Happy Tiger Records)

Ecology oli Blue Things yhtyeestä tutun Val Stoeckleinin produktio. Stoecklein teki myös sooloalbumin Grey Life, jonka esittelen blogilla. Val itse laulaa tällä albumilla. Musiikki on lievästi kantrin ja westernin suuntaan. Ei kuitenkaan liikaa. Yllättäen huomaan sietäväni steel pedal kitaraakin. Johtuuko ehkä siitä, että sitä soitetaan tässä sivistyneen minimalistisesti. Levykansi ei anna kovin paljon informaatiota siitä, keitä albumilla soittaa. Letkeä musiikillinen tunnelma liitettynä luonnon ja teknologisen kehityksen ristiriitaan saa aikaan mukavan jännitteen. Pidän Dark Lifesta paljon ja tästä myös. Hieno kokonaisuus.

Eden's Children - Eden's Children (1968)

Raskaan puoleista psykedeelista rockia vetävine sumeine kitaroineen. Soitossa maistuu myös kevyt jazz poljento. Sävellykset eivät ole ehkä kovin kummoisia, mutta yhtye on tosissaan ja soittaa hyvällä draivilla.

The Equals - Unequalled (1967 Resident, Holland-painos)

Ei paha. Not bad.

Every Mother's Son - Sama (1967 MGM)

Melkoista maitoilua. Sopii hyvin vaikka maksimoimaan krapula-aamun vitutusta.

The Electric Flag - The Band Kept Playing (1974 Atlantic)

Hardrokkia bluesia soittavat mm. kitaristi Mike Bloomfield, rumpali Buddy Miles, kosketinsoittaja Barry Goldberg ja basisti-laulaja Roger Troy, joka laulaa myös Jellyroll yhtyeen ainoalla albumilla. Taattua tasoa.

The Enid - In the Region of the Summer Stars (1976)

Progressiivista eli edityksellistä rokkia ajalta, jolloin edistyksellinen rokki merkitsi vain päälle- liimattua leimaa. Tämä on The Enidin debyyttialbumi, mutta en tiedä mikä merkitys sillä on että on debyytti. Albumi on aika sekalainen kokoelma Richard Clyderman -tyyppisestä flyygelimusiikista mukasinfoniseen rokkiin, mutta toisaalta joissain väleissä noustaan ihan huippuun ja concrete-progeen. Välillä kuulostaa halvalta kopiolta, mutta kyllä tätä jostain sairaasta syystä silti jaksaa kummasti kuunnella. Se mainitsemani sairas syy on se, että kun on kasvanut iässä 14-18 progeen, niin kaikki progeen vivahtava on hyvää.

The Eleventh House With Larry Coryell - Introducing (1974 Vanguard)

Tuohon alla olevaan Santanaan verrattuna tässä ollaan musiikillisesti ihan eri ykseyden tasolla. Musiikki on kummallakin jazzfuusiota, mutta The Eleventh House saavuttaa lähes McLauhlinin

tason kitaran kanssa kun Santana päätyy tekemään outoa devadip oneness -mömmöä.

English Dogs - Where Legend Began (1986 Under One Flag)

"Linjastani" poiketen tähän väliin suorasukaista borrelioosi metallia. Jokin sanoma tässä varmaan on, mutta en nyt jaksa kaivaa sitä ylös.

Connie Eaton - Connie Eaton (1974 ABC)

Kantrilaulaja Nashvillestä. Connie kuoli jo varhain, vuonna 1999 vain 49-vuotiaana. Hänen tyttärensä Cortney Tidwell jatkaa lauluperinnettä. Vaikken ole erityisemmin kantrin ystävä, niin Connien laulut eivät ainakaan ärsytä.