Graffiti - S/T (1968 ABC)

Interesting concept album with the concept that there is no concept and so on... http://www.youtube.com/watch?v=MZPiiRz7MpA&feature=relmfu

Lotti Golden - Motor-Cycle (1969 Atlantic)

This is enjoyable hippie trout fishing in America except instead of mayonnaise it ends to "oh yeah". Ps. In fact the lyrics sheet tells it ends with "Michael".

You Can Find Him" http://www.youtube.com/watch?v=aBpM2d74zjk

Gonna Fay's: http://www.youtube.com/watch?v=AZt9BgqgMqk

Annabelle with Bells http://www.youtube.com/watch?v=J6iFiTrkRQc

By the way, doesn't she sound like Rita Jean Bodine and look alike too?

http://www.youtube.com/watch?v=tWON6SKo0Pw&feature=related

Group Therapy - 37 Minutes Of Group Therapy (1969 Philips)

37 minutes are not enough or too much for me to get rid of odd fixation of gathering these 33's in my house.

Lotti Golden - Self Titled (1971 GRT)

Intensiivistä hippijoikua...

http://www.youtube.com/watch?v=B9iUIVR7T6Q&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=J6iFiTrkRQc

Anonymous commented:

"Lotti Golden's self-titled sophomore LP is a departure from her 1969 opus, "Motor-Cycle" on Atlantic Records. Whereas Golden's debut was a concept LP and highly original, this GRT LP is more conventional, however many of the songs are truly wonderful! Fabulous vocals and musicianship."

Thanks for the comment Anon! Lottie's first LP record developed a kind of cult fame around her. Never heard the debut album but have listened to this sophomore one this Sunday morning a couple of times, when having extra time. This album was worth obtaining as it was available but the debut one would be even more acceptable. I have listened to this record during the day and it slowly grows better and better in my ears.

Gospel Oak - Gospel Oak (1970 Kapp)

Gospel Oak on kaupunginosa Lontoossa, mutta myös mikä tahansa vanha tammi, jonka suojiin ihmiset ennen kokoontuvat harrastamaan kristillistä hartautta. Bändi on Amerikkalainen, vaikka se löysikin itsensä vasta Lontoossa. Beatles-tiedottaja Tony Barrow ryhtyi heidän managerikseen ja saivat aikaan tämän yhden ja ainoan, melko suoraviivaista kantripohjaista rokkia sisältävän levyn. Olisi mukava tietää missä juuri tämä komea tammi sijaitsi ja onko se vielä voimissaan. It would be nice to get to know where this giant oak actually grew and if it still is there.

Genesis - In The Beginning (From Genesis To Revelation 1969)

Genesis on yksi niitä harvoja aitoja progebändejä, joiden koko tuotanto kestää jopa jälkiviisaan kriittisen tarkastelun. Tällä albumilla voi syväluodata yhtyeen varhaisia ajatuksia ja nyt enemmistön mukaan pitäisi kai olla sopivan vaivautunut. Höpö höpö!!! (Vai luonko vain olemattomia olkiukkoja?) Kuullessani tämän kokoelman, olen yhä vakuuttuneempi bändin nerokkuudesta. Albumi on ilmestynyt aiemmin nimellä "From Genesis To Relevation". Kumartuneena tämän Genesiksen kehdon ylle, en voi muuta kuin todeta, että nerous on havaittavissa jo tässä vaiheessa. Jo pari kertaa aiemmin on minulla ollut tilaisuus poimia levy mukaan, mutta tiedossani olleet heikot arviot levystä ovat olleet henkisenä esteenäni. Tämä albumi oli se puuttuva linkki, joka ainakin minun kohdallani vain vahvistaa Genesiksen asemaa progen kärjessä. Erittäin hieno ja turhaan väheksytty kokoelma.
In The Beginning: http://www.youtube.com/watch?v=UWOoNxph8cM&feature=related
Serpent: http://www.youtube.com/watch?v=DqRn91TMe5U
Window: http://www.youtube.com/watch?v=aiIJKbJN__o&feature=related

Ellie Greenwich - Let It Be Written... Let It Be Sung (1973 MGM)

"Be My Baby" http://www.youtube.com/watch?v=yFXGnAXheCY

The Good, The Bad And The Ugly - Film Soundtrack (1967)

Tämä on yksi harvoja elokuvasoundtrackeja, joita kuuntelee mielellään. Hienoa tunnelmaa! Enkä maksanut kuin 2e! http://www.youtube.com/watch?v=NOKhQ8ObQ7E

Genesis - Trespass (1970)

Tästä alkoi ns. Genesis-soundi ja yhtyeen yli puolen vuosikymmenen mittainen loistava musiikillinen ajanjakso. Itselleni ne kovat levyt ovat olleet Selling England, Foxtrot ja Nursery Cryme. Niihin liittyy lähtemättömiä musiikillisia elämysmuistoja. Nuo mainitsemani kolme levyä eivät ole vuosien mittaan menettäneet uskottavuuttaan korvissani, ovat siis edelleen ne "kovat" levyt. Tresspass jäi kohdallani aikoinaan jonnekin alkuhämärään, enkä koskaan saanut siihen suurempaa otetta, mutta kun olen viime aikoina kuunnellut sitä on upeaa huomata löytäneensä vielä yhden levyn tuohon kovien listaan. Olen aliarvioinut Trespassia kaikki nämä vuodet, joten nyt viimeistään on yhtyeen avausalbumi nostettava arvoiselleen paikalle erittäin hyvänä ja yhtenäisenä musiikillisena kokonaisuutena. Heikkoja hetkiä ei juuri ole ja tästä voi pitää myös siksi että tulevat progen tyylikikat eivät vielä kuki liikaa, ovat vasta muotoutumassa, King Crimsonin puutarhassa. Genesis on vasta kauniisti nupullaan.

Gulliver - Raisiossa.. eiku Paraisilla ollaan (1976)

Eiku jos oikeesti ollaan, niin ollaan Länsi-Turunmaalla ja jos olet vähän typerys, etsit kirpputoreilta vanhoja vinyyleitä, on toukokuun lopun kuuma perjantai olet juuri aloittamassa ulkoruokintakautta, ilmahan on mitä hienoin ja nurmikko kukkii niin ettei raaskisi leikata, niin osta ihmeessä tämä, mikäli kohdalle sattuu ja mieluummin hieman ylihinnoiteltuna ja jos joukossa on vielä pari hyppypomppua, mitkä eivät Vexi Salmen sanoituksia senpuoleen ainakaan heikennä, niin ei muutakuin leijonafiiliksellä ja Gulliver himaan. Ylätenorilla mennään kuunnellen voikukan kukintaa ja myyjän naurun universaalia kaikua laitettuaan vahingon onnistuneesti kiertämään. On muuten huono levy!

Gong - Expresso II (1978)

http://www.youtube.com/watch?v=Z800qugSfA4

Uskomattoman hieno levy. Laitapas ruokalistalle toiveraaka-aineiksi Zappa, Mahavisnu, Weather Report ja Return to Forever, pyydä gordonia ystävällisesti laittamaan sinulle jotain missä kaikki nuo mainitut maistuvat erikseen. Tässä on tulos. Se ei suinkaan ole tunnistamattomaksi jauhautunuttta mössöä, kuten voisi luulla, jos ei tunne Gordonia, vaan kaikkea parasta samalla lautasella, gourmet musiikkia sielulle ja sitä kautta myös keholle. Rakastan kuunnella hyvää ksylofonin soittoa ja tässä sitä on kuin hunajaa suoraan kennosta. Hienot Zappa -riffit ja -juoksutukset seuraavat toinen toistaan ja minulle ne ovat kuin tuoretta uutta Zappa-kamaa vuodelta 1978. Yhtäkkiä palaan taas teini-ikään, aikaan jolloin löysin Zappan ja myös tämän tyylisen musiikin noin yleensä, enkä siitä koskaan päässyt eroon, vaikka välillä pari-kolmekymmentä vuotta yritin. Jos joku nyt luulee, että minä luulen, että tällä albumilla on jotain tekemistä Zappan kanssa sinänsä, niin kerron että ei ole, paitsi että kokoaa yhteen Zappan ja Ruthin parhaat palat ja laittaa paikoin inhottavan ylimielisesti paikoin jopa hieman paremmaksi. Parasta Zappalla olivat ne ruuhkapaikat, joissa eri soittimet ikäänkuin kohtaavat yhdessä akustittomassa nurkassa ja tuloksena kaiken järjen mukaan pitäisi olla pelkkä kaaos, ja Zappa hoitaa nuo paikat niin että yhteentörmäyksen ja kaoottisen ketjukolarin sijasta syntyy yksi ehjä hieno hetki ja nuotti. Viulisti kuulostaa samalta kuin J-L Ponty Zappan Overniten Fifty-Fiftylla. Xylofonisti leikittelee melkein kuin Ruth Apostrophen DETYS -kappaleessa ja voisin vaikka vannoa, että Cobhamkin on mukana. Expresso II on paras kuulemani Gong-albumi ja paras Zappa-albumi sen jälkeen kun mies itse alkoi tehdä outoa diskomusiikkia.

Gentle Giant - Giant Steps... The First Five Years (1975 Vertigo 2-lp)

Gentle Giant is one of my favourite bands. What comes when you play the vocal parts of "Peel The Paint" on 45rpm? Mars Volta!

Goose Creek Symphony - Words of Earnest (1972 Capitol)

Tämä on peruskantria kahdella epävireisellä viululla. Poimin tämän kirppikseltä mukaan lähinnä kuullakseni version Joplinin Mersedes Benz -biisistä. Omaperäinen kyllä, mutta kuitenkin sitä kantrihumpaa, jota en yleensä kuuntele.

Glass Prism - Poe Through The Glass Prism (Victor 1969)

http://www.youtube.com/watch?v=xl9AIBVU69g

Psykedeeliselle tuoksahtavaa poppia jännityskirjailija Edgar Allan Poen runoihin sävellettynä. Pidän tästä bändin ensimmäisestä enemmän kuin heidän jälkimmäisestään. Kunnianhimoinen tavoite tulkita Poen tekstejä musiikillisesti onnistuu juuri sopivalla tavalla. Poen runot ovat hyviä, mutta eivät loistavia. Olisi helppo ampua yli eli tuottaa keskinkertaisesta runosta mahtipontista pateeta. Musiikki on juuri sopivasti hollilla teksteihin nähden ja sitä kautta kokonaisuus toimii erinomaisesti. Pidän tästä hyvin paljon. Album was recorded in Les Paul Studios and was engineered by Les Paul and his son Russ.

Geronimo Black - Same (1972 UNI)

The Indian of the group, Jimmy Carl Black, Zappan Mothersien rumpali. Mukana on myös toinen Mothers muusikko, saxofonisti Bunk Gardner. Albumin musiikki on vaihtelee bluesista vähän progempaan. Hyvä kokonaisuus.

Genesis - Lamb Lies Down on Broadway (1974)

Olen Genesis -yhtyeen suuri fani. "Nursery Cryme, Foxtrot ja Selling England by the Pound" ovat minulle kaikki niitä niin sanottuja aution saaren levyjä. "Lamb Lies" ei ole sitä koskaan ollut. Olen yrittänyt parhaani mukaan saada tämän maistumaan, mutta ei...! Tämä sijoittuu aikaan, jolloin yhtyeen suuret albumit olivat saaneet ansaitun maineensa ja Gabriel alkoi suuntautua kohtia omia projektejaan. Albumia kuunnellessa tulee tunne siitä, että joku on ajatellut, että tehdäänpä kerran vielä kaikki uudestaan, kootaan ja tiivistetään yhteen tähänastinen ja tehdään se vähän pehmeämmin, vähän useammalle. Siinä tavoitteessa on onnistuttu oikein hyvin, mutta minä kuulen kaiken takaa liikaa sekä turhautuneisuutta että teennäistä itsetyytyväisyyttä, varman päälle pelaamista. Albumin musiikki antaa ensimmäisiä viitteitä siihen suuntaan, että Collins alkaa vallata itselleen musiikillista tilaa. Tupla-albumin ensimmäinen kiekko on kuin Gabrielin ja Collinsin jatkuvaa kaksintaistelua. Välillä kuuluu vanha proge-Gabriel ja välillä uusi pop-Collins. Musiikillisesti se on ok konsepti, mutta samalla se on kuin yhtyeen ennakoiva kuolinilmoitus ja muistokirjoitus. Se on eräänlainen semi-genesis ennen seuraavaa albumia ilman Gabrielia. Teoksen kirjallinen teema aiheuttaa vaivautuneisuutta. Yritys tehdä sekä musiikillinen että kirjallinen suurteos jää puolitiehen. Päähenkilö Rael lienee nokkelaksi tarkoitettu viittaus Shakespearin kuningas Leariin. Karitsa valehtelee valtatiellä, ennen seuraavaa ja viimeistä rekkaa, enemmän kuin neljä jätkää ehtii musisoida muistiin. Rekka tuskin töyssähtää kuljettajan jauhaessa kebabhampurilaisensa rippeitä. "Lamb lies..." on hyvä levy, mutta huippu vain niille, jotka eivät ole koskaan maksaneet lastenhoitajalleen puntaa saadakseen tanssia tämän kanssa kappaleen verran foxtrotia. Ps. Oli muuten pakko kuunnella tämän jälkeen "Supper is ready" albumilta Foxtrot ja todeta näiden kahden albumin musiikillinen tasoero.

Karitsa makoilee auringon kuumentamalla asfaltilla. Mies vääntää vasemmalla kädellä rekkansa rattia. Oikeassa on tiukassa otteessa hetkeä aiemmin ostetun kebabin viimeiset mehut. Samalla hetkellä karitsa osuu näköpiiriin, mutta punaniska huomaa vain ison kärpäsen, joka tekee kuollessaan harmittavan läiskän tuulilasiin, juuri oikean silmän kohdalle. Pikkuinen töyssy ja pyyhkimet päälle, sivulasi auki ja viimeiset kebabin muistumat ulos preerialle. Ho must go on.

Game - Long Hot Summer (1971) Game (1969)

Löysin yhtyeen toisenkin albumin, joka on vaihteleva sekoitus epäkiinnostavaa aor-tyyliä, kun joukkoon mahtuu pari-kolme kohtalaisen kaunista sävellystä. Soitto on sinänsä taidokasta, mutta kun sävellykset eivät erotu mitenkään edukseen tavanomaisen yläpuolelle, niin... Yhtyeen ensimmäinen albumi Game sen sijaan kannattaa tsekata, mikäli kohdalle sattuu, kohtuulliseen hintaan.