Billy Mysner - Sama (1973 Grit Records 2001)

Mysnerin mysteeri. Miehestä ei saa netissä irti oikein mitään. Siihen nähden että musiikki on näin hyvää, on ihme ettei tunnettuus ole parempi.

Yes - Going For The One (1977)

Täytyy todeta että olen joskus myöhemmin ostanut tämän ja ajatellut sen sitten olevan ns. myöhempää Yessiä ja kun en ole halunnut pilata varhaisia Yesfiiliksiäni kuuntelemalla sitä myöhempää, arvelemaani AOR sontaa, niin tämäkin on jäänyt kuuntelua vaille. Eka yllätys oli että kannet avautuivat kolmeen osaan. Toka yllätys oli että musa kuulostaa ihmeen vanhalta Yesiltä. Mutta ptruu ptruu, kuten pappani opetti jarruttamaan Hessu-hevosta ja heinä- ja heinäseiväskuormaa eli ohjat taakse. Ihmeen vanha viittaa korkeintaan Talesiin. Tässä on paljon Talesin parhainta ohjelmaa, mutta jotain puuttuu, mutta ei esim. Wakemania. Mikä puuttuu? Ei varmaan muuta loppujen lopuksi kuin minun vanha aikani. Muutaman vuoden nuorempi polvi taisi löytää Yesin juurin tämän kautta eli Yes teki sen mikä ei onnistunut useimmille muille 70-luvun alun progebändeille: onnistui säilyttämään vanhaa ja laittamaan sen lähelle tulevan 80-luvun kuosia. Hemputti tämähän on jo vuodelta 1977! Luulin tämän olevan vähän myöhempää. No jokin puute pitää kumminkin löytää ja se on Roger Dean joka on korvattu Hipgnosiksella. Musiikillisesti kelvollista sitä Yesiä mitä Yes oli lievästi modernilla otteella.

Frank Zappa - Meets The Mothers Of Prevention (1985 Parking Pumpkin)

Vähiten kiiinnostava Zappa tietenkin tähän pikkuhiljaa ehtyvän varantoni toppiin. Laitan nyt kuitenkin tämänkin ikäänkuin dokumentaationa, että omistan. Tämän albumin ulostulolle oli Zappalla tottakai vahvat ja oikeutetut motiivinsa, mutta itse arvostan miehen musiikkia enemmän kuin mitään kannanottoja.

The Mothers Of Invention - Child's Play (1988 Pyramid)

Italialainen bootleg zappan Tukholman, Bostonin ja Lontoon konserteista 1967-68. Musiikki on hyvää, mutta kansikuva mauttomuudessaan klassikko.

Frank Zappa - Orchestral Favorites (1979 Discreet)

Pidän tästä enemmän kuin noista kahdesta alla olevasta. Syy: tässä Z ei yritä liikaa. Zuutari pysyy lestissään. Lestissä onkin hyvä pysyä, sillä aina kun se on oma, se sopii takuulla jalkaan, tai kuyin pää nenään. Juu, kyllä! Taatun nerokkaita huomioita minulta taas kerran. Igorin lestiin ei kannata koettaa tunkea. Ja taas...

Zappa - London Symphony Orchestra Vol II (1987 Barking Pumpkin)

Modernia klassista. Ihan kohtuullista, vaikka Zonnollisesti jää valovuoden esikuvastaa igorista.

Boulez Conducts Zappa - The Perfect Stranger (1984 EMI)

Jee. Tykkään hyvästä klassisesta ja Zapasta, joten miksen siis tästä. Ei nyt ihan Stravinskya, mutta hyvä yritys kumminkin. Välillä kyllä tulee mieleen jokin 50-luvun amerikkalaisen b-luokan kauhuleffan taustamusiikki. Sori vaan Z. Ei tartte kääntää kylkee tämän takia.

Janis Joplin - Pearl (1971 CBS)

Lainaus RYM:sta : Paljon tulta mutta vähän

kipinää. Koetin löytää RYM:n arvioista

selitystä sille mikä tässä Joplinissa viime

kädessä saa minussa aikaan ainakin pienen

jälkivarauksen. Tuo lainaamani lause kuvaa

oikein hyvin fiilistäni. Levyllä on paljon hyvää,

mutta silti se jää kokonaisuutena medicoreen.

Joplinin kohdalla pitäisi aina muistaa ylistää

hänen lauluaan. Olen kuitenkin aina haistanut

Joplinin äänessä jonkinasteisen teennäisyyden.

Keisarinna alusvaatteisillaan? Onnekas kulttihahmo

jolla kuitenkin kävi lopulta onnettomuus onnessa. Hä?!

Santana - Abraxas (1970 CBS)

Santanan kolmea ekaa on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen. Eikä ole tarpeenkaan. Nostin taannoin kolmosen ykköseksi ja nyt kun kuuntelen tätä kakkosta, niin on vaikea muistaa, miksi se meni niin. Ehkä tämä on hieman helpompi. Muistan hyvin kun kaverini Juhan vinttihuoneessa kuulin ekan kerran tätä latinorokkia, josta en ollut kuullutkaan ja heti meni suoraan soluun ja geeniin. Abraxas on aikansa suuria juttuja.

Frank Zappa - Old Masters (1984)

Boxi sisältää albumit: Lumpy Gravy, Ruben & The Jets, Absolutely Free,Freak Out,We Are Only In It For The Money ja Mystery Disc. Vanhat mestarit eli masternauhat eli kielipeli on aina kivaa.

Frank Zappa And The Mothers Of Invention - Pop History Vol 7 (Polydor)

Minulla on erittäinen läheinen suhde tähän Zappan 60-luvun lopun musiikkiin. Suhde syntyi 70-luvulla paitsi niiden albumien, joilta näitä on lohkaistu, niin paljolti toisen saksalaisen kokoelman Pop Giants, kautta. Tästä palaa mieleen mukavia ekojen kuuntelukokemusten fiilismuistoja. Erinomainen kokoelma.

Jarno Sarjanen - Sama (1968 Scandia) CD

Suomalaista angstikantria.

----------------------------

Katto vuotaa ehjää aitaa ei näy

vaimo sairastaa se kalliiksi käy

vanhin poika linnaa viis vuotta sai

juovuspäissään jonkun runteli kai.

Mutt turha surra on

kai tästä jotenkin ehkä vielä selvitään

siis kaikki on okei vaikka halla sadon vei

Ei lypsä lehmä kettu kanani vei

renki lähti, palkkaa saanut hän ei

päreet nurkassa nyt palavat vaan

sähkölaskua en voi maksaakaan.

Mutta turha surra...

siis kaikki on okei, vielä tässä kävellään

paloi aitta kirveellä mä käteeni löin

kynnöt kaakkini mä halvalla möin

nuorin poikani niin jäi luokalleen hän

koira kuoli menetin ystävän

kai turha surra on...

turhaa lie vielä käydä valittamaan

mut lisää yksi vuori vaan ja silloin tarpeeks saan

itseni vedän hirteen roikkumaan.

-----------------

....kieli poskessa ilmeisesti

--------------------------------

On tässä paljon muutakin. On on. Ensi kuulemalta vain nauratti. Toiselta kuulemalta enää hymyilytti. Kolmannen jälkeen menetin kait järkeni ja nyt mieli (jos olisin idealisti, sanoisin sielu) huutaa lisää kuuntelemaan. Omituisella tavalla koukuttava tappaus tää Sarjanen. Vinyylinä tämä on harvinainen ja vaikka blogini on tarkoitettu niille, niin muutamia poikkeuksia on pakko laittaa niin sanotusti vahvistamaan sääntö. Näitä näkyi marketin halpakorissa useampikin hintaa 3e. Hae ihmeessä pois.

------------

jk. Kun taas eräänä päivänä jätän taas tuon progepaskan hautumaan ja keräämään ammoniakkia mahdollisia tulevia vuosia varten (edellisen kaltaiseen neljännesvuosisataan ei tosin ole varaa), siirryn sarjakuuntelemaan tätä Sarjasta. Unohdat takuulla pintapuhtaan Kari Tapion kun kuulet tämän.

M.A. Numminen ym. - Lastenlauluja (Love Records)

Psykedeelisiä lastenlauluja sekä pienille että isoille lapsille ja muuten vaan vähän lapsellisille.

The Lovin' Spoonful - You're a Big Boy Now (1967 Kama Sutra)

Easy listening sunshine.

Ginger Baker - Airforce (1970 Polydor)

Musiikkia minun makuuni. Hienoa jammailua. Jazz-fusion-world.

Paladin - Charge (1972 Bronze)

Sekametelisoppa groovahtavaa progea, perusrokkia, melodista beatles poppia.. Olen päässyt vasta ekan puolen puoliväliin. Kuuntelin sitten toisenkin puolen ihan ilman pakkotoimenpiteitä. Taitava porukka asialla ja soittelee mikä heitä huvittaa. Nyt soiva urkuvetoinen ja kitaralla korostettu Mix Your Mind With The Moonbeams on oikein mukava, perinteiseen säkkikankaaseen melodisella progesfumatolla maalattu mielenmaisena. Tulipa hieno lause, sanon, vaikka omakehu haisiskin. Watching The World Pass By joka lopettaa kakkosen aloittaa letkeällä huuliharppu ym jammailulla ja vaihtuu urkupitoiseen melko tavanomaiseen. En tiedä.. kokonaisuutena aika outo mixi vähän kaikenlaista. Konseptiorientoituneena harmittaa sekalaisuus. Jos parhaat teemat olisi napattu yleisempään käyttöön olisi tästä voinut kehkeytyä mitä vain. Joku tykkää siitä ettei yhtään tiedä mitä tulee seuraavaksi ja toinen taas yhteensitovasta temaatisesta pohjamausta. Tämä on Fazerin parhaat karkkipussi, silmät kiinni syötynä.

Jethro Tull - Minstrel In The Gallery (1975 Chrysalis)

Shango - Trampin' (Dunhill)

Californian bluespsykea. Erittäin laadukasta sellaista. RYM:ssa tämä on arvioitu ehdottoman alakanttiin. Ainoa syy siihen etteivät tämän kaltaiset hienot albumit ja bändit eivät lyöneet läpi, on levy-yhtiöiden promootion puute. On ymmärrettävää, ettei kaikkia ollut mahdollista tukea samalla mitalla. Osa hyvistä tuotteista sai koettaa pärjätä omillaan. Totuus kuitenkin on, että kaikki mikä myi hyvin, ei ollut hyvää, ja osa siitä mikä ei myynyt on paljon parempaa kuin kaupallisesti menestynyt. Näitä pikkuaarteita on hauska pongata. Musiikille antaa leimaa Santana-tyyppinen rytmittely ja kitarointi.

Allan Holdsworth - Velvet Darkness (1976 CTI)

Uusi tuttavuus tämä Holdsworth. Rumpuja soittelee narada Michael Walden Mahavisnusta. Holdsworth itse on sitten soittanut kitaraa mm. Soft Machinessa. Musiikki on tyylikästä progejazzia vähän Mahavisnun ynnämuiden tyyliin. Tämä on fuusiota sen parhaassa muodossa. Tätä on aika ovela kuunnella, kun koko ajan tulee muistumia ja ahaa-elämyksiä mutta ei ehdi mukaan ja samaan aikaan tässä on sellainen omaperäinen ote, joka ei ole lähtöisin noista ynnämuista. Sen täytyy olla Holdsworthista. Hieno, elegantti ja chick. Nimensä mukaisesti säilyttää arvonsa.

Van Morrison - Veedon Fleece (1974 WB)

Poimin tämän talteen tänään. Astral Weeks on ollut mielessäni Morrisonilta ylittämätön ja kaikkien aikojen parhaat listani kymmenen kärjessä joukossa. Vähä hoono soomi tossa edellä, muttei jaks korjata, kirjotta mieluummin tämä excuse. En ole tuntenut tätä Veedonia aikaisemmin ja nyt täytyy sanoa, että kokonaisuutena tämä nousee Astral Weeksin kannoille, hengittää niskaan, pyytää latua... Saas nähä. No nyt kävi niin, että toiselle kiepille lähtiessään mies erehtyi vaihtamaan suksia ja ylämäen haaranousussa Morrison koetti psykologista sodankäyntiä, mutta yritti hieman liikaa ja sekosi rytmissä. Jäi selvästi kärkijoukosta. Tasaisemmalle tultaessa mies sai onneksi vanhan kontrollin takaisin ja jatkaa kuin vanha Wassbäri ja Mieto. Pitäisköhän itsekin kaivaa tervapohjaiset Järviset ylisiltä ja lähtee kokeileen kaksiraiteista. Loppu onkin sitten tuttua vanhaa sujuttelua. Mies ylittää näillä suksilla maaliviivan yhtäaikaa Astralin kanssa. Menee aikavertailuun.

The Troggs - From Nowhere (1967 Fontana)

Olin tehdä emämunauksen ja jättää tämän muutaman euron minttikuntoisen Troggsin divarin hyllyyn. Onneksi voitin ennakkoluuloni. Albumi on loistava tyylillinen sekoitus garagea ja amerikkalaista psykedeelistä, beatleshenkistä poprockia. Wild thing.