Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä - Alavilla Mailla Hallan Vaaraa (1981 Kräk)

Hauskaa ajankuvaa kasariluvun alkupuolelta.

Norman Greenbaum - Dr West's Medicine Show and Junk Band (1968 Gregar)

Atlantic Rhythm Blues - Volume 1 (1985 Atlantic)

Jazzikasta rhythmbluesia vuosilta 1947-52.

The Nice - Hang On To A Dream (1973 Emidisc)

Kokoelma hienoa Nicea.

The Nice - Featuring America (1978 Pickwick)

Kokoelma hyviä biisejä.

Bruce Springsteen - Darkness On The Edge Of Town (1978 CBS)

Born To Runin jälkeistä pompöösiä humppaa. Mikä mieheen meni kahden ensimmäisen albumin jälkeen kun alkoi tämä ..vetin tekosyvällinen ruikutus. Ja tuo ärsyttävä räkäinen saxofoni joka valuttaa samaa talmaa joka kerta kun Clarence rööriinsä puhaltaa. Wild Innocent.. on miehen paras albumi ja erinomainen onkin. Asbury Park on myös. Sen jälkeen alkoi tämä jumputtava stadionhumppa eikä paluuta ollut. Ei kiitos.

Van Morrison - Sense Of Wonder (1984 Mercury)

Pari ensimmäistä raitaa ovat sekalaista soulia, mutta jo kolmas kappale on silkkaa Morrisonia, samoin kuin koko eka puoli siitä eteenpäin. Kääntöpuoli menettelee, mutta kokonaisuutena älbumi jää vähän vaisuksi. Tästä saisi kasaan yhden puolen hyvää Morrisonia ja sen toisen voisi täyttää valkoisella kohinalla.

J. J. Cale - Okie (1974 Mercury)

Akustista blueskantria. Tätä tosiaan voisi kuunnella junassa matkalla läpi Texasin, laitumia mittaillen ja sarvipäitä laskien. Joukossa muutama erittäin hieno biisi, kuten esimerkiksi Starbound. Täytyy hakea koppa Bubweiseria ja laittaa kuuntelulistalle.

Cat Stevens - Back To Earth (1978 Island)

Ei tästä oikein mitään saa irti. On tullut joskus hankittua hylyyn ja kuuntelukerrat ovat jääneet tosi vähiin. Keskinkertaista ja unohdettavaa laulelmamusaa.

Jimi Hendrix - Band of Gypsys (1970 Polydor)

Elävänä Fillmore Eastissa New Yorkissa uuden vuoden aattona 69-70. Hendrixixxä on se vika, että arvonsa tuntevana hän ei malta olla olematta koko ajan kiintopiste ja päähenkilö, mikä johtaa samaa toistavaan pitkäpiimäiseen tekniikkakikkailuun. En tiedä olisinko jaksanut kuunnella konsertin loppuun käymättä välillä baarin puolella.

Rolling Stones - Tattoo You (1981 Elektrola)

Start me up.

Peter Gabriel - Gabriel 3 (1980 Charisma)

Gabrielin performanssia. Very taiteellista.

Peter Gabriel - Gabriel 4 (1982 Charisma)

En tiedä mahtoiko Gabrielille käydä kuten Princelle aikoinaan. Piti tulla suunnannäyttäjä, mutta kuunteleeko heitä edes joku nykyään. Ei Gabriel huono ole, on vain musiikillisesti hieman liian osoittelevan hieno ja syvällinen. Periaatteessa tässä on kaikki elementit, mutta jotain puuttumaan ja homma junnaa paikallaan. Silti kuuntelen Gabrielia mielelläni, mieluummin kuitenkin kun tuo oli vielä Genesiksessä. Tuolloin suomalaiset musiikkileden lukijat valitsivat hänet vuoden laulajaksi useampana vuonna peräkkäin.

ELO - Time (1981 JET)

Elo ei tässä ainkaan yritä olla mitään muuta kuin on. Albumi on piukassa viihdyttäviä biisejä. Alla olevaan Asiaan verrattuna tämä toimii. Erittäin osuvaa kohdemusiikkia.

Periaatteessa kovat kaverit mesissä: Downes, Howe (Yes), Palmer(ELP) ja Wetton (King Krimson), mutta en minä tätä progressiivisena rockina pidä, vaikka RYM niin väittää. Pikemminkin tämä on tylsää AORrää, josta tulee paikoin mieleen ruotsalainen Europe ja Final Countdown. Vanhojen progemiesten nolo countdown tässä onkin alkamassa. Roger Deanin lapsellinen kansi tukee hyvin noloa tunnelmaa.

Larry Coryell & Steve Khan - Teo For The Road (1977 Arista)

Hieno. Omia, Shorterin ja Corean kappaleita mm.

Harry Nilsson - Pussy Cats (1974 RCA)

John Lennonin tuottama albumi, jolla soittavat mm. Ringo Starr ja Keith Moon ja joka ei toistuvista yrityksistä huolimatta saa minussa mitään aikaan. En ymmärrä tämänkaltaista musiikkia.

The Beatles - From Liverpool (1980 Parlphone)

Kahdeksan albumin boxi. Jokaisen albumin kannessa ennen julkaisematon Beatles-kuva.

Randy Edelman - Farewell Fairbanks (1976 20Century Records)

Melodista ja romanttista.. Ei tästä tee mieli sanoa mitään ilkeätäkään. Omassa lajissaan varmaan laatutavaraa. Siltä ainakin kuulostaa. Avausraita Concrete and Clay kuulostaa tutulta. Joku sen lauloi suomeksikin. Johnny ainakin vuonna 1965 ja kappaleen suomenkielinen nimi Juha Vainion kynästä Tunti vain.

Tangerine Dream - Poland (1984 Jive Electro)

Ei ole tullut kuunneltua. Enkä lähde nyt rääpimään tuplaa. Täytyy laittaa listalle. RYMissä kehuvat lähes poikkeuksetta. Toivottavasti asiassa on perää.

Roger Waters - The Wall (1990)

Muurinmurtajaiset josta kannattaa kuunnella ainakin Van Morrisonin laulama Comfortably Numb.

Yes - Drama (1980 Atlantic)

Ostin tämän ilmestymisvuonna 1980 jolloin muut kiireet olivat edellisen kolmen vuoden ajan vieneet minulta kaikenlaisen musiikin kuuntelun. Petyin Dramaan tuolloin, koska se oli mielestäni mennyt liian kaupalliseen suuntaan ja ajan henkeen. Pian tämän jälkeen siirryi klassiseen ja sieltä löysin Igorin. Nyt kuunnellessa täytyy todeta, että olin tuolloin 1980 ehkä hieman liian tyly tälle. Dramassa on paljon vanhaa Yesiä, toki sovitettuna alkavan vuosikymmenen vaatimuksiin. Tämä on loppujen lopuksi yllättävän kelvollista idiootimmankin progeheadin korville. Aina tämä tuon ajan Pinkkarit hakkaa.

Uriah Heep - Look at Yourself (1971 Bronze)

Look At Yourself, July Morning ja muut..! Uriah Heep on aliarvostettu bändi, vaikka se teki kautta olemassaolonsa erittäin hienoja kappaleita ja paljon. Tai en ole varma aliarvioidaanko sitä. Kyseinen albumi on yksi sen parhaista. Hensleyn urkusoundi! Kyllä tämäkin tuo hienoja muistoja mieleen, fiiliksiä ja tuntuu kuin kuulisi tätä taas ekaa kertaa. Vau! Tuo outo kansi johtuu Kanadasta.

Uriah Heep - Demons and Wizards (1972 Bronze)

Hieno albumi. Tärkeä albumi. Olin varmaan 14 ja kylän nuoret kokoontuivat perjantaisin ala-asteen kirjastossa. Viereinen pieni yhdistetty lankkulattiainen liikuntasali ja puutyöluokka oli avoinna. Kirjastonhoitaja Veikko katseli läpi sormien, kun vietimme aikaa myös siellä. Olin "ladannut" kasettimankkaani Heepi kappaleen Easy Living, joka oli tuolla hetkellä maailman paras tanssikappale. Kun lisäksi kauppiaan tytät Anne ja eräs Marita eli "Manta" olivat mukana, niin tanssimme Easy Livingiä kolmistaan hämärän kansakoululuokan nurkassa. Jostain kumman syystä on jäänyt kuin painettuna mieleen.

Uriah Heep - Wonderworld (1974 Bronze)

Wonderworld on ajalta, jolloin yhtyeen kaari alkoi olla aleneva. Siitä huolimatta albumi on ollut minulla kuuntelussa paljon. Tässä on oma viehätyksensä. Raskasta progerockia.

Incredible String Band - Seasons They Change (1976 Island)

Kokoelma jossa mukana kappaleita joita ei löydy muilta albumeilta.

Bob Dylan - Self Portrait (1970 CBS)

Laiskaa Dylania, joka yllättäen toimii. Nille joille vain Dylan Dylan on aitoa ja oikeaa, tämä ei varmaankaan toimi. Mikä tästä tekee paremman kuin monesta muusta Dylan -albumista: Tässä mies ei yritä olla ja esittää ymmärtävänsä enempää kuin on todellisuutta.

Tauno Palo - Kulkurin kannel (1972 Love Records)

Hieno albumi hienoja lauluja hienolta tulkitsijalta.

Sting - Bring It On The Night (1986 AM)

Vielä löytyy yllätyksiä omasta kokoelmasta. Ostin kymmenisen vuotta sitten veljeni vinyylit, jotka olivat pääasiassa 80-luvun musiikkia. Tämä noiden joukossa ollut Sting on jäänyt kokonaan kuuntelematta. Yllätys on suuri kun nyt tajuan musiikin olevan jazzia, tai jazz-rockia. Stingillä on takanaan mitä ilmeisimmin ansiokas porukka jazzmuusikoita. Omar Hakin on entinen Weather Report -rumpali, Branford Marsalis on soittanut saxofonia sellaisten kuin Art Blakey, Dizzie Gillespie, Miles Davis ja Wynton Marsalis kanssa. Mukana ovat myös Janice Pendarvis, Kenny Kirkland, Darryl Jones ja Dolette M'Donald. Tämä täytyy laittaa vakavammalle kuuntelulistalle.

Sting - The Soul Cages (1991 AM)

Kaunista ajatonta musiikkia. Nothing Like The sun -albumi on hänen parhaansa ja tämä voisi olla heti siinä kannoilla. Jos ei odota paljon enempää kuin rentoa laatutunnelmaa, niin tämän pitäisi toimia.