Lemonpipers on San Franciscon kukkaisanarkiaa edustava auringonpaiste- psychpopbändi. Kunnon fuzzy kitara edustaa sitä psych-puolta, muuten on ihan purkkaa. Tämä on kyllä ihan kelvollista verrattuna pariin aiempaan, alla esittelemääni saman ajan tuotokseen. Ei psych sittenkään rajoitu pelkkää kitarasoundiin, todellista psykeä alkaa löytyä viimeistää ekan puolen neljännessä kappaleessa. Ei helkkari, sitten siirrytäänkin jo ärsyttävään bluesiin johon se fuzzy kitara taas tunkee päälle. Sekalaista. Kakkossivun lopettava 12-minuuttinen Dead End Street pelastaa kuitenkin jotain. Mikä siinä on että hyvänkin bändin täytyy koettaa laittaa albumille vähän kaikkea erilaista? Onko ajatus myydä sitä kautta paremmin, kun on mahdollisimman monelle jotain? Tai sitten vain ei riitä hyvää kamaa kokopitkälle.(7,8)
No comments:
Post a Comment