Kun viime kesänä ostettuani kuuntelin tämän ekan ja ainoan kerran tähän hetkeen mennessä, oli päällimmäinen tunne pettymys. Nyt kun se pyörii lautasella uudestaan on päällimmäinen fiilis toinen. Imua löytyy ja solisti vetää mukaansa. Ja sitten, juuri kun pääsee odottamaansa tunnelmaan koko juttu vaihtuu täysin korniin hillbillykantriin!! Jatkossa seuraa yhdentekevää jodlausta eli vanha fiilis palaa, en jaksa kuunnella loppuun. Jankuttavaa mama says -pseudosoulia...ei..hermunen sentään!! Kiertoteitse olin ymmärtänyt että tällä tuotteella on jotain musiikillista arvoa. On verrattu alempana esittelemääni Morning Glory yhtyeeseen, mutta ei sovi vertailla. Jos tämä on psychrockia, niin minä olen... (6)
No comments:
Post a Comment