Skotlantilaisen progebändin kolmas ja viimeinen
progealbumi. Musiikissa saattaa kuulla saman-
kaltaisuutta vaikka aikaiseen Jethro Tulliin, Cameliin,
Caravaniin tai Deep Purpleen. Soittimien kautta
musiikkia leimaavat mellotroni, Hammond -urut,
zembalo ja räkäinen kitara, laulajan erikoinen ääni ja
laulutapa. Albumilla on onnistunut yli kahdeksan
minuuttinen cover Jimmy Webbin ja Richard Harrisin
klassisesta popkappaleesta MacArthur Park. Biisissä
From Shark To Haggis kuulee skottityyppistä säkkipillin
soitantaa, luultavasti kuitenkin mellotronilla tehtynä.
Kappale kehittyy loppua kohden jammailuna mukaviin
ulottuvuuksiin. Stretches alkaa komeasti pianolla, josta
jatkaa vienolla särkijällä maustettu kitara. Kappaleet
eivät ehkä progesarjassa ole mitään erityisiä suuruuksia,
mutta yhtyeen soundi on omintakeinen ja persoonallinen,
ehkä hieman romanttinen. Osa materiaalista on vähän
väkisin ympätyn oloista,ilman kokonaisuutta tukevaa
päämäärää. Julkaisuvuosi on 1972. (Proto-)Progediggarien
hyllyistä tämä varmasti löytyy, vaikka BO onkin jäänyt
isompien essentiaalien varjoon. Vinyyliversio sisältää
muuten hienon kuusiosaisen julisteen, jossa on
kansien kuva vähän laajennettuna.(8,3)
No comments:
Post a Comment