Friday, January 22, 2010

Gentle Giant - Octopus (1972 Vertigo)


Gentle Giantin progressiivinen rock on erilaista. Harvalla progebändillä on mukana sello, siis niin että sitä vielä soitetaankin. Tämä ei ole ehkä sitä mainstream progea ja paikoin sävelkulut ovat leikittelevän zappamaisia. Pidän paljon Zappan musiikista (lukuunottamatta ne puheosuudet) ja minusta Gentle Giantin musiikissa on samantyyppisiä elementtejä kuin Zappalla. Vibrafonin ystävänä (Hyvä Ruth, That's Truth) GG saa myytyä itsensä minulle jo vibrafonin käytöllään. Musiikki on ehkä liian vaikeaa esim. King Grimson lunyille ja muille mainstream progeen rajoittuneille. Sen vuoksi yhtye ei koskaan saavuttanut suurta kaupallista menestystä. GG ei ole kaikin osin kovin harmoonista, eikä siis kaunista, mutta kappale Knots on sitä. Olen myös Jethro Tullin ihailija ja jotenkin GG ja Jethro Tull voisivat olla maatilallani samassa karsinassa, mikäli minulla olisi maatila. Karsinointia harrastan joka tapauksessa. (9,3)

No comments:

Post a Comment