En ole vielä keksinyt mikä minua oikein tökkii King Crimsonin suhteen. Ei silti etten pitäisi suuresta osasta sen tuotantoa erittäin paljon, mutta se hehkutus mikä bändin tuotantoa yleensä leimaa on mielestäni jonkinasteista massahysteriaa ala keisarin uudet vaatteet. Minua vaivaa yhtyeen kohdalla sama tunnereaktio kuin Sibeliuksenkin, ehkä se on tämä pompöösi pateettisuus ja alleviivaava teennäinen syvällisyys. Me soitamme progressiivista rockia niin, että tyhmempikin ymmärtää tämän olevan progressiivista rokkia. On tämä silti hieno livealbumi ja tykkään minä Sibeliuksestakin. (8,8)
No comments:
Post a Comment