Jos minun olisi pakko laittaa jokin progen mestariteos yli muiden niin se olisi tämä. Sain tämän kuunteluun vuonna 1974 ja tunsin sen heti omakseni. Yhtyeen edellistä albumia Aqualung oli pidetty konseptialbumina, mutta Anderson itse ei ollut sitä mieltä. Niinpä hän sanoi tekevänsä seuraavasta konseptin, jotta musiikkikriitikotkin tajuavat mitä tarkoittaa konseptialbumi. Tämä on siis kaikkien konseptialbumien äiti. Tyhmä kuin saapas on niin hieno albumi, että en aio pilata sitä anlyysilla. Toisin kuin New Age hörhöt Fripp ja Sinfield, Anderson on maanläheinen ja huumorintajuinen. Hän tajuaa mikä osa rockmusiikilla on maailmankaikkeudessa. Kannen kuvassa oleva 12-vuotias Gerald Bostock ei muuten ole oikeasti kirjoittanut sitä tuomariston hylkäämää runoa, jolle Anderson sävelsi tämän musiikin. Kyllä sanoituksesta vastaa Ian itse. Tämä käsittämättömän hieno teos, nostaa kevyen populaarimusiikin ihan uudelle tasolle. Puhuttaessa aution saaren levyistä, tämän voisin ottaa mukaan vaikkei olisi levariakaan. Olisipa ainakin joka aamu St Cleve Chronicle luettavaksi aamupalalla palmun juurella. Arvatkaa kumpaa kuuntelisin autiolla saarella, tätä vai karmiininpunaista kuningasta. Zappan Overnite Sensationin, Colosseumin valentyne Suiten ohella tämä on kolmas mieleeni pysyvän vaurion tehnyt albumi. (10)
No comments:
Post a Comment