Amerikan länsirannikon miehiä, joka on soittanut vähän aikaa rumpuja sekä Jefferson Airplanessa (albumilla Dark) että Hot Tunassa ja vielä Hot Tunan jälkeen Peter Kaukonen's Black Kangaroo -bändissä. Albumi ei yleisesti herätä kovinkaan paljon ihastusta, mutta ei tämä nyt missään nimessä huono ole. Covingtonin laulu tosin on ajoittain karmeaa. Toisaalta taas hän laulaa äänialalleen sopivissa kappaleissa todella musiikkiinsa sopivan hyvin. Levykannet ovat ovat hienot ja äitiäkin kiitetään luottamuksellisesta suhtautumisesta poikansa pyrkimyksiin. Albumi on erittäin mielenkiintoinen, soundit miellyttävät ja bändi osaava. Pitkät 7 ja 8 minuutin kappaleet, psykedelinen Mama Neptune ja kehittyvä, kitarainen Vapor Lady ovat albumin parasta antia. Minä taidan ihan aidosti, kriitikoista huolimatta digata huonoa musiikkia, mikäli tämä on sitä. Loppuhuipennuskin on sen verran komea, että olen myyty, sanokaa tietäjät mitä haluatte. Jos tämän levyn parhaat biisit soitettaisiin "sokkona"näille tietäjille, sieltä tulisi luultavasti kehuja ja arvauksiksi esittäjästä jopa suuriakin nimiä. Tämä on minun kahden euron aarteeni. Tyylillisesti tämä voisi olla kalifornialaista happorokkia. Aina tämä parit Jeffersonit ja Hot Tunat nuijii. (8,9) http://www.joeycovington.com
No comments:
Post a Comment