Pidän kovasti tästä myöhemmästä Wigwamista. Albumia on usein kuvattu nimensä mukaisesti tummasävyiseksi ja sitä kautta se on kohdannut ennakkoluuloja. Tämä jäi ryhmän viimeiseksi levyksi ennen rumpali Ronnie Österbergin kuolemaa. Minusta tämä on kypsä albumi, jossa soittajat ovat ikäänkuin esittämänsä materiaalin yläpuolella. Ehkä he tässä katsovat jo taaksepäin ja toteavat tyytyväisenä että näytöt on annettu, enää ei ole ainakaan ulkoisia paineita aina vain onnistua. Tässä he kuitenkin onnistuvat tuottamaan aitoa, pakotonta Wigwamia. Jos olet ennakkoluulojen uhri, kannattaisi ehkä ottaa tämä uuteen kuunteluun. (8,6)
No comments:
Post a Comment