Humalassa en ole, joten olen varmaan jossain muussa väliaikaisessa sentimentaalisessa tilassa, kun nimittäin Procol Harum kuulostaa tavallista eli kuulomuistikuvaa paremmalta. Minulle yhtye profiloituu perinteisesti pitkälti kappaleeseen Whiter Shade Of Pale ja ja muutamaan muuhun valittuun ja siinä se. Tätä tuotosta olen tuskin koskaan jaksanut kuunnella alusta loppuun. No alun hetken hurmio ei johtanut nyt sitten kuitenkaan sen pidemmälle tälläkään kertaa. Alkaa kyllästyttää ja ihmetyttää miksi PH on niin ylistettyä. Aloituskappale Grand Hotel oli ihan ok, mutta sitten... Vastenmielisyyteni taitaa johtua siitä tuntemuksesta, että tässä yritetään vähän liikaa tehdä laaadukasta ja taiteellista sinfonista rokkia. Ei tyydytä esim. Moody Blues tasoon. Itse kuuntelen kyllä mieluummin Moodyja ja sitten kun haluan hyvää klassista niin kuuntelen ihan jotain muuta, vaikka Shubertia. (7,9)
No comments:
Post a Comment