Tuolla alempana tämän yhtyeen ekan albumin kohdalla taisin kirjoittaa jotain sellaista kuin että se ei kuulosta miltään muulta progebändiltä, vaan on omanlaistaan. Tutkittuani asioita, taidan tietää yhden teknisen syyn asiaan. Yhtyeessä ei ole oleenkaan kitaraa, mutta sen sijaan kaksi kosketinsoittajaa. Urkujen ja sähköpianon vuoropuhelu tekee musiikista omituisen kiehtovaa. Verrattuna tuohon VDGG:iin tässä ei ole mitää tekosyvällistä ja solistikin laulaa luonnollisesti. Albumi sisältää erittäin tyylikästä, pakotonta progressiivista rockia. Rare Bird on niitä progeyhtyeitä, jotka ovat olleet minulle tuntemattomia. Albumin kiehtovuus ei tietenkään perustu vain mainitsemaani kitarattomuuteen ja tuplakoskettimiin, kyllä sävellykset ja koko paketti on sellaista mitä olen vielä toivonut löytyvän. Täytyy ostaa myös CD:nä. Albumi menee ehdottomasti kuuntelulistani kärkeen tällä hetkellä. Kakkosen loppupuolella tulee yllättäen mukaan "kitara". Aidon kuuloinen kitarasoundi on kuitenkin saatu aikaan jollain kosketinsoitttimella. Ravelin Boleroa soitetaan myös. Tällaiset klassisen musiikin lainaukset ovat olleet ilmeisesti ajan käytäntö, tarvitsematta edes kiittää jo kuollutta säveltäjää. Boleroa lainaili samoihin aikoihin myös Colosseum. (9,4)
No comments:
Post a Comment