Kunnon perinteistä varpaanvälikitararokkia. Mistähän tuokin käsite tuohon tupsahti? Joskus on parempi antaa sanoman tulla ensin ja miettiä vasta sitten mitä se meinaa. Varpaanvälikitararokki voisi tarkoittaa jotain sellaista että lähtee perusummehtuneelta tasolta varpaanväleistä ja palaa sinne, ultimate hermöpäihin, jalostuttuaan siinä välissä ylemmillä hermoston tasoilla. Nonni! Kyllä on hienoa, mutta olkoon!! Ei bluesrokki voi tästä paljonkaan perustavamman laatuiseksi muuttua tai jos voi, kertokaa ihmeessä. Watt oli ensimmäinen TYA albumi johon tutustuin kaverilla n. vuonna 1972 ja se jätti jonkin jäljen, jota ole aika ajoin koettanut seurata. Wattin ostin itse itse asiassa vasta ihan hiljan. Ssssh. on perushienoa kitarabluesia, jota on helppo, muttei liian helppo seurata. Hienoinen psykedeelinenkin tuoksu leijuu tämän paistoksen jäljiltä. (9)
No comments:
Post a Comment