70- luvun puolivälissä kaverilla oli bändi ja ne soittivat bravuurinaan Bloodsuckerin. Ohjelmistossa oli muuten myös Zappan Magic Fingers! Nyt Bloodsuckeria kuunnellessa tulee mieleen kaverin bändin keikka Jukolassa, kun ne vetivät tuon biisin. Kappale on niitä jonka haluaisi itsekin päästä soittamaan. In Rock ei koskaan ole ollut Purple-listani ihan kärjessä. Hyvä se on, mutta jokin siitä puuttuu. Ehkä se etten ole suoran huutorokin faneja. Mieleni vaatii jotain monimuotoisempaa. Gillanin äänenkäyttö Child In Timella on suurimman osan mielestä jotain uskomatonta, mutta ei minun. Se heiluu siinä tosissaan tekemisen ja tahattoman komiikan rajamailla. Purple on tällä albumilla lähempänä Zeppeliniä kuin koskaan. Välittyy vaikutelma, että nyt on lähdetty tekemään oikein Rokkia Suurempaa Rokkia. Painutaan laput silmillä eteenpäin ja soitetaan kilvan kavereitten kanssa mutta ei olla siinä sisällä. Ulkokohtaista, kliinistä, mutta laadukasta tekemistä, haukuista huolimatta. En yleensä jaksa kuunnella tätä loppuun asti. (8,8)
No comments:
Post a Comment