Vuosi loistavan Foxtrotin jälkeen ilmestyi Genesiksen kolmas mestariteos. Nursery ja Foxtrot ovat keskenään hyvin samantyylisiä ja Selling E poikkeaa niistä. Musiikki on jollain tapaa siistimpää, harmonisempaa olisikohan oikea ilmaisu: tuotetumpaa. Olla tuotetumpi ei välttämättä merkitse samaa kuin olla parempi. Musiikki on myös "popimpaa" kuin kahden edeltäjänsä. Siinä syy miksi minä hieman vierastin albumia, silloin 70-luvulla kun se oli vielä ajankohtainen. Netin arvioinneissa mainitaan pianistin taituruus. Banks on toki taitava, mutta ei hän mikään klassinen pianisti silti ole. Vierastan sitä kun populaarimusiikista yhteydessä koetetaan tehdä sinfonista ja klassista ja kun ei päästä kuitenkaan lähellekään, niin silti arvioidaan tulosta ikäänkuin se olisi klassisen kanssa samassa sarjassa. Se vähän tuoksahtaa, koska liian usein jää jäljelle kuitenkin viihdeorkesterimainen tunnelma. Minulle alkaa nyt selvitä miksi tämä ei nosta samanlaisia tunteita kuin nuo N ja F. Tässä tavoitallaan jotain liian hienoa ja mennään alueelle jossa eväät eivät kuitenkaan riitä. Suurimmaksi osaksi Genesis tässä kyllä onnistuu välttämään tuon, mutta silti jää hieman liian tekotaiteellinen vaikutelma. Tarvittavat särmät on sliipattu pois. Kritiikistä huolimatta albumi on erinomainen ja kapple Firth Of Fifth huipputasoa. Tässä on ehkä otettu ensi askel kohti Phil Collinsin Genesistä. Paljon kehuttu seuraava Lamb Lies ei minua enää kiinnosta ja Collinsin Genesis painii omassa välisarjassaan. (9,6)
No comments:
Post a Comment