Oldfieldimäistä temaattista kehittelyä Tubular Bellsin jälkipoltossa. En suostunut aikoinaan kuuntelemaan Oldfieldiltä TBn jälkeistä musiikkia sillä pelkäsin että se voisi jotenkin pilata asioita. Nyt kun aikaa on kulunut ja kuuntelen tätä ensimmäisen kerran, ymmärrän hyvin tuon aikaiset tuntemukseni. Nyt asialla ei ole enää samaa merkitystä ja toiseksi tämä Hergest Ridge vaahtoaa hyvin. Siinä on edeltäjäänsä raskaampi kantavierre. Luultavasti olin silloin kuullut tästä pätkiä ja koska musiikillinen rakenne on hyvin edeltäjänsä kaltainen, niin koin sen ehkä TB:n uudelleen lämmittelynä kera saundin joka ei tummuudessaan miellyttänyt. Nyt kuuntelen tätä mielelläni. Kestää useammankin kuuntelukerran. Voin kuvitella Miken koirineen vaeltelemassa inspiraation perässä Hergesin harjanteilla.
No comments:
Post a Comment