Genesis on yksi parhaista ja on aina vaikeaa lähteä arvioimaan sen entisten jäsenten sooloja. Kyseinen albumi ei yleisesti saa suurta kehua osakseen. Se voi osittain johtua siitä, että miksi itsekin yleensä ällötyn useimpien 70-luvun progebändien 80-luvun tuotannosta on se kaamea kasarisaundi. Tässäkin sitä esiintyy, mutta itse asiassa ei pahasti. Albumi on yllättävä. Vanha Genesis tietysti kuuluu taustalla ja kitaristi Hackettin soitto toimii. Jos mies tuntee yhden suosikkihahmoistani maailmankirjakkisuudessa, Gilgamesh in, ja ymppää hänet tekstiinsä, niin mies on selvästi sivistynyt ja jo se saa minut kiinnostumaan tekseteistä enemmän kuin tavallisesti. Albumi on vaikeasti käsiteltävä kokonaisuus ja vuoteen 1984 ajastettuna onnistunut. Kyllä nämä Genesiksen kaverit onnituivat Genesiksen jälkeenkin keskimäärin paljon paremmin kasarilla kuin monien muiden 70-luvun progejättien jäsenet. Tästä ei jää turhan helppoa makua, vaan tarve palata asiaan pikapuoliin.
No comments:
Post a Comment