Varhaista progea, joka säilyttää intensiteettinsä koko matkan. Mieleen tulevat The Nice ja VDGG. Yhtye käyttää klassisen musiikin elementtejä niin selkeän tunnistettavasti, että itse en laittaisi tätä progelaariin. Perustelut: Kun ottaaa suoraan Bachin, Griegin, Sibben ym. tunnettua tuotantoa ja soittaa sitä ei-klassisilla soittimilla, niin kyse ole progressiivisesta rokista, vaan jostain muusta. Parhaissa tapauksissa se toimii, mutta huonoimmillaan tulee vaivautunut tunnelma ja mieluummin palaisi vaikka lapsuuteen kitkemään puolen kilometrin mittaisia juurikasrivejä. Harmi ettei siihen aikaan ollut mp3 soittimia. Sibeliuksen alkusoitto on kelvannut Beggars Operallekin ja tuntuuhan se mukavalta kuulla tämä hieno teema jälleen. Beggarsin kohdalla kuuntelukokemus ei ole vaivautunut, homma etenee sen verran kepeästi ja Hammondia on riittävästi. Kitaristi nousee välillä mukavasti esiin. Musiikista välittyy tunne ettei liikkeellä olla liian tosissaan ja otsa rypyssä, etusormi nojossa esittelemässä jotain uutta salattua gurutietoa, mihin King Crimson In Courtillaan kietoutuu. Kepeäasti rullaavaa sirkusprogea. Olkoon genre eli karsina eli laari sitten: Sirkusproge.
No comments:
Post a Comment