Californian suunnasta tullut country-pop humppabändi. Aloituskappale pakotti minut ilmaisemaan itseäni kuten edellä. Kakkospuolen psykedeelistä soundia tavoitteleva kappale "Crash and burn" esittelee fuzzykitaran ja pelastaa kokonaisuuden tässä vaiheessa edes keskinkertaiselle tasolle. Minua kiinnostavat aina yli neljän minuutin kestoiset kappaleet. Albumin päättävät 8-minuuttinen "Nine Roses" ja 4.20 kestoinen "Just A Closer Walk With Thee". Niiden kanssa tulee tunne että jäiköhän minulta jotain kuulematta, sillä vasta noiden jammailujen kohdalla yhtye paljastaa osaamistaan ja potentiaansa. Albumilla on vahvaa materiaalia, jota hieman tiivistämällä ja laajentamalla olisi voinut syntyä klassikko. "Nine Roses" toimii hienosti! nautin kuulemastani. Lisää tätä! Kuuntelin ekan puolen uudestaa: viisiminuuttinen "Storm" on hyvä melodinen pop-rock biisi. Pojat ovat hyviä muusikoita ja näyttävät kyntensä silloin kun ei olla teennäisillä kantri-jug kappaleilla miellyttämässä amerikkalaista perus-Tahvoa. Pitkä "The Dandelion and The Butterfly" on ensimmäisen puolen parhaita. Käviköhän tässä niin, että pojilla oli muutama pitkä, kunnianhimoinen kappale, joista ei saatu kasaan koko albumia ja tuottaja päätti heittää sekaan osan ylijäämä roskastaan? Täytyy kai ottaa tämä kuuntelulistalle sillä logiikalla, että hyvä maistuu vielä paremmalta, kun joukossa on myös huonompia sattumia. Toistan: tästä albumista olisi voinut tulla klassikko... jos...
No comments:
Post a Comment