Jefferson Airplane -tyylistä psych-folk-jazzrokkia. Vai onko? Albumin alku ei herätä suuria odotuksia, mutta kannattaa jatkaa sinnikkäästi kuuntelemista, sillä homma paranee edetessään. Albumi alkaa nyt tätä ensimmäistä kertaa kuunnellessani osoittautua merkillisen kiehtovaksi tapaukseksi. Musiikin jazz-rock fuusio elementti sopii minulle tässä muodossa erittäin hyvin. Klarinetti, viulu ja saksofonit marinoivat itse pihvin kypsäksi ja nautittavaksi. Mutta kun Amerikassa ollaan, niin loput lautasesta täytyy näön vuoksi täyttää vetisillä keitetyillä porkkananpaloilla, ylikypsällä parsakaalilla ja ketsupilla. Tästä annoksesta kannattaa etsiä se pihvi ja keskittyä keskittyä siihen, meksikolaisen torvisoittokunnan ja parin paikallisen banjon soittajan pyöriessä ympärillä. Loppua kohden tultaessa pihvikin alkaa närästää eikä edes maissiolut maistu. Sorry.
No comments:
Post a Comment