Olen Genesis -yhtyeen suuri fani. "Nursery Cryme, Foxtrot ja Selling England by the Pound" ovat minulle kaikki niitä niin sanottuja aution saaren levyjä. "Lamb Lies" ei ole sitä koskaan ollut. Olen yrittänyt parhaani mukaan saada tämän maistumaan, mutta ei...! Tämä sijoittuu aikaan, jolloin yhtyeen suuret albumit olivat saaneet ansaitun maineensa ja Gabriel alkoi suuntautua kohtia omia projektejaan. Albumia kuunnellessa tulee tunne siitä, että joku on ajatellut, että tehdäänpä kerran vielä kaikki uudestaan, kootaan ja tiivistetään yhteen tähänastinen ja tehdään se vähän pehmeämmin, vähän useammalle. Siinä tavoitteessa on onnistuttu oikein hyvin, mutta minä kuulen kaiken takaa liikaa sekä turhautuneisuutta että teennäistä itsetyytyväisyyttä, varman päälle pelaamista. Albumin musiikki antaa ensimmäisiä viitteitä siihen suuntaan, että Collins alkaa vallata itselleen musiikillista tilaa. Tupla-albumin ensimmäinen kiekko on kuin Gabrielin ja Collinsin jatkuvaa kaksintaistelua. Välillä kuuluu vanha proge-Gabriel ja välillä uusi pop-Collins. Musiikillisesti se on ok konsepti, mutta samalla se on kuin yhtyeen ennakoiva kuolinilmoitus ja muistokirjoitus. Se on eräänlainen semi-genesis ennen seuraavaa albumia ilman Gabrielia. Teoksen kirjallinen teema aiheuttaa vaivautuneisuutta. Yritys tehdä sekä musiikillinen että kirjallinen suurteos jää puolitiehen. Päähenkilö Rael lienee nokkelaksi tarkoitettu viittaus Shakespearin kuningas Leariin. Karitsa valehtelee valtatiellä, ennen seuraavaa ja viimeistä rekkaa, enemmän kuin neljä jätkää ehtii musisoida muistiin. Rekka tuskin töyssähtää kuljettajan jauhaessa kebabhampurilaisensa rippeitä. "Lamb lies..." on hyvä levy, mutta huippu vain niille, jotka eivät ole koskaan maksaneet lastenhoitajalleen puntaa saadakseen tanssia tämän kanssa kappaleen verran foxtrotia. Ps. Oli muuten pakko kuunnella tämän jälkeen "Supper is ready" albumilta Foxtrot ja todeta näiden kahden albumin musiikillinen tasoero.
Karitsa makoilee auringon kuumentamalla asfaltilla. Mies vääntää vasemmalla kädellä rekkansa rattia. Oikeassa on tiukassa otteessa hetkeä aiemmin ostetun kebabin viimeiset mehut. Samalla hetkellä karitsa osuu näköpiiriin, mutta punaniska huomaa vain ison kärpäsen, joka tekee kuollessaan harmittavan läiskän tuulilasiin, juuri oikean silmän kohdalle. Pikkuinen töyssy ja pyyhkimet päälle, sivulasi auki ja viimeiset kebabin muistumat ulos preerialle. Ho must go on.
No comments:
Post a Comment