Hieman menee alussa yli-yrittämiseksi tämä Ides of March -yhtyeen Chicago-tyylinen torvirokki. Toisaalta ne kappaleet, joissa torvisoittokunta ei varasta koko äänitilaa, toimivat mukavasti. Esimerkkinä "L.A. Goodbye", joka on albumin parhaita kappaleita. Mukavan kuuloisia laskevia fillejä ja kitaraosuuksia toinen toisensa perään voi kuulla kappaleessa "Mrs Graysons Farm", joka yli viiden minuutin mittaisena on myös albumin progepitoisin. Albumi on sekoitus torvirokkia, poppia, folkia ja jonkinmoista progea. Kahden ensimmäisen kappaleen jälkeen seuraavat kuusi ovat melodisempaa materiaalia lähes ilman torvia. Viimeinen, lähes 12-minuuttinen "Tie-Dye Princess" saattaa torvet taas mukaan ja kappale on ajoittain lähellä progressiivista rokkia. Voi tuntua liioittelulta, mutta välillä minulle tulevat mieleen yhtyeet sekä Uriah Heep että Zappa & his Mothers. Common Bond on itse asiassa parempi albumi kuin osasin olettaa. Kaiken kruunaa "Tie-Dye Princess" :in loppuosa kauniine jazz-teemoineen. Common Bond on paljon parempi albumi kuin mitä siitä yleensä sanotaan.
No comments:
Post a Comment