Joni Mitchell - Joni Mitchell (1968 Reprise)

Sopivasti kohditettuun tunnelmaan täsmäytettynä tämä on kuin pommi päivänkakkaran emissä.

Assagai - Zimbabwe (1971)

Assagain kansikuva tuntui jotenkin sopivan symmetrisen tylsän kiinnostavalta ja tottakai, kotona löysin sitten takakannesta tutun nimen: Roger Dean, mies joka tekee tylsästä symmetriasta lähes riippuvuutta lähentyvän suhteen! Musiikki itsessään on ok afro- jazzia jostain pöytävuoren juurelta. Pidän tällaisesta musiikista. Se kuulostaa kerran kierrätetyltä, vaikka ei voi sitä kai olla. Tarkoitan, että on kuin tämä olisi ollut muutaman vuoden amerikkalaisessa cobham-laughlin etc. fuusiokoneessa ja sitten palautettu takaisin alkuperämaahansa ja sanottu, että pankaas nääs paremmaks, jos vain kykenette. No sitten alkuperäiset ovat poistaneet kaiken amerikkalaisen ja soittaneet sen ikäänkuin uudestaan. Mutta, jotain on tarttunut! Tämä voisi olla vaikka homeopaattista huijausmusaa, jos se sitä olisi.

Haikara - Geafar (1974 RCA)

Tämä albumi tuli minulle täydellisesti niin sanotusti puun takaa. En osannut varautua mitenkään kuulemaani etukäteen. Vaikka olenkin suomalainen, on Haikara ollut minulle tuntematon bändi viime aikoihin asti. Jo bändin ensimmäinen albumi "Haikara" oli hyvä, mutta tämä toinen ylittää senkin. Tämän täytyy olla yksi suomalaisen prog-jazz-folkin mestariteoksia. En olisi uskonut että omalta takapihalta löytyy tällaista musiikkia. Ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Älkää antako minun kliseisen arvioni hukuttaa alleen sitä mikä on. Minne tämä hukkui silloin 70-luvulla? En muista koko yhtyettä noilta ajoilta. En oikeastaan ole koskaan ymmärtänyt niitä basisti-vitsejä ja tämän basistin jälkeen ihmettelen yhä enemmän. Yksi parhaista kuulemistani basisteista soittaa tällä albumilla.

Cargoe - Cargoe (1972 Ardent)

Tavallista tasokkaampaa etelän rokkia, bluesia ja jotain muutakin hyvin tuotettua tässä bändissä on.

Bush - Bush (1970 Dunhill)

Pentti "Whitey" Glan on Suomessa tuntemattomaksi jäänyt suomalaisen syntyperän omaava rumpali. Hän on soitellut mm. Mandala, Steppenwolf, John Kay, Lou Reed, Klaatu ja Alice Cooper kanssa. Bush yhtyeen musiikki on hard rock -pohjaista. Sitä on helppo kuunnella, mutta ei erotu riittävästi monista muista samankaltaisista. Kelpo tavaraa, jota kuunnellessa ei tule vaivautunut olo. Hyvä.

Sarstedt Brothers - Worlds Apart Together (1973 Regal Zonophone)

Tämähän kuulostaa ainakin näin alkuun ihan Moody Bluesilta. Minä pidän Moody Bluesista, joten pidän siis tästäkin. Pidän tästä jopa enemmän kuin Moody Bluesista, sillä tästä puuttuu Moody Bluesille joskus tyypillinen kosiskeleva sentimentaalisuus. Voihan nenä! Here we are in London Town ja kaikki muuttuu tavalliseksi englantilaiseksi heinälato-folk-popiksi. Tuosta vain! Varoittamatta! Eikä sen parempaa kuulu olevan luvassa. Anteeksi, mutta suljen nyt molemmat maailmat, jotka olivat erillään ja muka yhdessä. Huonompaan suuntaan menee koko ajan, nyt ollaan jossain Rokkabilly tasossa... What the funk is this? Outo albumi, sillä toisella sivulla Moody B tunnelma palailee jälleen. En saa oikein otetta, mutta ei se mitään jos ei putoa maahan asti, leijuu vain siinä kamaran ja eetterin välillä kuin untuva tuulessa. Lopulta tuo untuvakin poistuu, kuin massansa lopullisesti menettäneenä ääniaaltojen avaruuteen. Oikeasti hei, tämä albumi voi olla tsekkaamisen arvoinen. Jollain tavalla se on oudoimpia kuulemiani, vaikka mitään outoa tämä nykyinen massakorvasukupolvi tässä tuskin huomaakaan. Hieno uudisyhdyssana muuten, ja pitkä. Mitenkäköhän kääntyneekään kolmannelle kotimaiselle?

The Beatles - Abbey Road

Here Comes The Sun! Kiinnostaisi tietää keitä ovat tämän klassikkokannen kuvaushetkellä etu- vasemmalla kyttäävät kolme henkilöä. Samoin kuin etuoikealla notkuileva vanhempi herrasmies. Entä kuka ajoi autoa, joka on juuri tulossa kohti väärää puolta tietä? Vai onko se sittenkin menossa, sillä englantilainen 60-luvun auto taisi näyttää samalta edestä ja takaa. Miksi Volswagenin rekisterikilpi on keltainen? Onko se muodollisesti saksalainen puoli-sukellusvene? Amfibio? Miksi sen edessä on Triumph -merkkinen ajoneuvo? Kuka on Triumphin takana luuraava kaljupää ellei Philip? Miksi oikealla olevan pakettiauton takana oleva auto on parkattu väärin päin? Miksi mies kulkee paljain jaloin likaisella asfaltilla, pidellen sormissaan sytyttämätöntä savuketta? Miksi ensimmäisenä kulkeva mies on ilmiselvästi Lehtisen Jukka? Entä pysähtyikö maailma kuvan ottohetkellä? Olenko kadottanut järkeni ja jos, niin minne? Kaikki nämä tärkeät rock-historian trivia-kysymykset odottavat edelleen vastausta. Jonain päivänä nuo asiat varmaan selviävät ja minulla riittä syytä symboliseen kyljen kääntämiseen lopullisessa sijoituspaikassani. He-he.

Deep Purple - Shades Of Deep Purple (1968 Tetragrammaton)

Deep Purple on yksi hienoimmista rock yhtyeistä kautta aikojen ja tästä se kaikki alkoi. Jos tunnet yhtyeen vain "In Rock" -levyn kautta, tämä voi olla yllätys. Purple on monipuolinen yhtye ja sen repertuaari on ihailtavan laaja. Yhtyeen psykedeelinen puoli on syytä muistaa ja noteerata.