Tämä albumi tuli minulle täydellisesti niin sanotusti puun takaa. En osannut varautua mitenkään kuulemaani etukäteen. Vaikka olenkin suomalainen, on Haikara ollut minulle tuntematon bändi viime aikoihin asti. Jo bändin ensimmäinen albumi "Haikara" oli hyvä, mutta tämä toinen ylittää senkin. Tämän täytyy olla yksi suomalaisen prog-jazz-folkin mestariteoksia. En olisi uskonut että omalta takapihalta löytyy tällaista musiikkia. Ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Älkää antako minun kliseisen arvioni hukuttaa alleen sitä mikä on. Minne tämä hukkui silloin 70-luvulla? En muista koko yhtyettä noilta ajoilta. En oikeastaan ole koskaan ymmärtänyt niitä basisti-vitsejä ja tämän basistin jälkeen ihmettelen yhä enemmän. Yksi parhaista kuulemistani basisteista soittaa tällä albumilla.
No comments:
Post a Comment