Assagain kansikuva tuntui jotenkin sopivan symmetrisen tylsän kiinnostavalta ja tottakai, kotona löysin sitten takakannesta tutun nimen: Roger Dean, mies joka tekee tylsästä symmetriasta lähes riippuvuutta lähentyvän suhteen! Musiikki itsessään on ok afro- jazzia jostain pöytävuoren juurelta. Pidän tällaisesta musiikista. Se kuulostaa kerran kierrätetyltä, vaikka ei voi sitä kai olla. Tarkoitan, että on kuin tämä olisi ollut muutaman vuoden amerikkalaisessa cobham-laughlin etc. fuusiokoneessa ja sitten palautettu takaisin alkuperämaahansa ja sanottu, että pankaas nääs paremmaks, jos vain kykenette. No sitten alkuperäiset ovat poistaneet kaiken amerikkalaisen ja soittaneet sen ikäänkuin uudestaan. Mutta, jotain on tarttunut! Tämä voisi olla vaikka homeopaattista huijausmusaa, jos se sitä olisi.
No comments:
Post a Comment