Hieno levy! Näitä positiivisia yllätyksiä sattuu onneksi kohdalle aina silloin tällöin. Appaloosan musiikkia on vaikea verrata mihinkään. Onhan se pääosin kevyehköä poppia ja folkia muutaman jazzahtavan osuuden kera, mutta soundi- ja sävellysmaailmoisssaan sen verran omaperäistä, että se pomppaa vuoden 1969 musiikissa selkeästi esiin. John P Compton on vasta teini-ikäinen säveltäessään kaikki albumille päätyneet kappaleet. Soitinvalikoimassa kuuluvat tavallisten pakollisten lisäksi mm. saxofoni, cello, viulu, vibrafoni, oboe, piano, urut ja sea gulls. Sea gulls?! Laulajan (Compton) ääni ja laulutapa ovat hyvin miellyttävät. Bändin neljän varsinaisen jäsenen lisäksi levyllä soittaa mm. sen tuottanut Al Cooper. Takakannen evästeeestä voi lukea että Appaloosa oli käännytetty useaan kertaan takaisin heidän pyrkiessään materiaalinsa kanssa levy-yhtiöiden puheille, ennenkuin Cooper sattui kohdalle. Olisi ollut sääli jos tällainen musiikki olisi jäänyt julkaisematta. Jotkut puhuvat Appaloosan kohdalla yhtäläisyyksistä Nick Draken musiikkiin ja kun nyt virkistän kuulomuistiani niin oikeassa ovat, ainakin osittain jollain tasolla.
No comments:
Post a Comment