Loistavaa Thick As A Brick albumia seurasi tämä. Odotukset olivat ehkä liian suuret ja vastaanotto ehkä kohtuuttomankin pettynyt. Passion Play on taattua Tullia, mutta sortuu liialliseen hienosteluun ja yliyrittämiseen. Siinä missä This As A Brick oli nopeasti tehty musiikillinen ja temaattinen tajunnianvirtajytky, niin Passion Play on yritys korottaa panoksia. Nyt käy niin kuin usein vastaavissa tilanteissa: helposti syntynyt ainutkertainen flow koetetaan toistaa, mutta jäädäänkin akanvirtaan, josta pitäisi hammasta purren kroolata ulos. Thick as a Brick oli loistava. Passion Play on vain hyvä, kuten vielä seuraava War Childkin, mutta paluuta huippuvuosien juttuihin ei enää ollut.
No comments:
Post a Comment