Genesis - In The Beginning (From Genesis To Revelation 1969)

Genesis on yksi niitä harvoja aitoja progebändejä, joiden koko tuotanto kestää jopa jälkiviisaan kriittisen tarkastelun. Tällä albumilla voi syväluodata yhtyeen varhaisia ajatuksia ja nyt enemmistön mukaan pitäisi kai olla sopivan vaivautunut. Höpö höpö!!! (Vai luonko vain olemattomia olkiukkoja?) Kuullessani tämän kokoelman, olen yhä vakuuttuneempi bändin nerokkuudesta. Albumi on ilmestynyt aiemmin nimellä "From Genesis To Relevation". Kumartuneena tämän Genesiksen kehdon ylle, en voi muuta kuin todeta, että nerous on havaittavissa jo tässä vaiheessa. Jo pari kertaa aiemmin on minulla ollut tilaisuus poimia levy mukaan, mutta tiedossani olleet heikot arviot levystä ovat olleet henkisenä esteenäni. Tämä albumi oli se puuttuva linkki, joka ainakin minun kohdallani vain vahvistaa Genesiksen asemaa progen kärjessä. Erittäin hieno ja turhaan väheksytty kokoelma.
In The Beginning: http://www.youtube.com/watch?v=UWOoNxph8cM&feature=related
Serpent: http://www.youtube.com/watch?v=DqRn91TMe5U
Window: http://www.youtube.com/watch?v=aiIJKbJN__o&feature=related

Walter Carlos - Switched On Bach (1969 CBS)

Carlos soittaa Bachin barokkikappaleita yksi yhteen Moogilla. Mielenkiintoista olisi verrata tätä Tomitan vastaavaan Debussy levyyn, mutta enpä jaksa. 60-luvulla piano ja flyygeli vaihtuivat ensin Hammondiin ja sitten Moogiin. Musiikillinen vallankumous oli valmis? Oliko ajatus, että nuoriso saadaan kuuntelemaan klassista ja vaikka Bachia, kun se tehdään modernein vempaimin? Mikä ettei. Tomita - Carlos kaksintaistelu asettuu nyt kyllä tennisasteikolla lukuihin 6-0, vaikka Carlos viekin joka erän lisäpalloille. http://www.youtube.com/watch?v=C9ly8iJ8NIs

Tomita - Snowflakes Are Dancing (1974 RCA)

Stravinsky ja Debussy on niitä klassisen musiikin säveltäjiä, joiden jutuista voin takuuvarmasti aina pitää. Japanilainen Isao Tomita tulkitsee tässä Debussyn kappaleita elektoronisilla laitteilla ja hän tekee sen kyllä hienosti. Soundi ja tulkinnat ovat alkuperäistä musiikkia upeasti kunnioittavaa. Olen aiemmin esitellyt mm. sellaisen 60-luvun Moog-miehen kuin Dick Hyman, mutta Tomitan tapauksessa ollaan jo seuraavalla tasolla. Varhaisesta Moog ja muusta elektroniikkamusasta on Tomitan toimesta edetty aimo harppaus ja seuraavaksi tuleekin sitten Jarre, joka vie asiaa vielä hieman eteenpäin, joskin hieman eri suuntaan. Olen kunnioituksesta mykkänä tätä kuunnellessani, ainoastaan sormet enää toimivat, niinkuin näkyy. Hieno albumi! Näyttääpä Tomita tehneen versionsa myös Stravinkyn Tulilinnusta.

Clair De La Lune: http://www.youtube.com/watch?v=pF4UmgQxzpM
Gardens In The Rain: http://www.youtube.com/watch?v=o8vYomRT5D0&feature=related

Stravinsky, Firebird (not on this album):

1) http://www.youtube.com/watch?v=CH_WHY1Cyi4&feature=related

2) http://www.youtube.com/watch?v=HBb7-He4o5E&feature=related

The Alan Parsons Project - Tales Of Mystery And Imagination Edgar Allan Poe (1976 Charisma)

En ole koskaan erityisemmin päässyt sisälle Alan Parsonsin tuotantoon. Muutaman olen kokeeksi joskus poiminut kuunteluun, mutta kaikista olen myös luopunut. Päätin antaa miehelle vielä yhden mahdollisuuden. Suurin syy siihen on kuitenkin E.A. Poe, jonka "kauhu"novelleja tuli luettua 70-luvulla, suosittelijana tuolloin luokkakaverini Jukka. Monin paikoin tulee mieleen Pink Floyd, eikä ihme, sillä mies oli luomassa "Dark Side of The Moonin" äänimaailmaa. Jopa Poe- albumin musiikillinen rakenne on hieman "Pink Floydmainen". Kansitaiteesta ja kuvituksesta vastaa pääosin Hipgnosis ja Thorgerson. Tuotteen eteen on nähty vaivaa, sen osoittaa 8-sivuinen kuvitettu lyrics-liite. Parsons on muuttanut musiikiksi sekä Poen novelleja että runoja, kuten Raven eli Korppi. Muutaman kuuntelukerran jälkeen Parsonsin AOR tyyli turhan ohuine ja kirkkaine soundeineen alkaa hieman vaivata. Poen tekstien tummat, mutta samalla kepeät soundit eivät ihan välity Parsonsin musiikillisessa tulkinnassa. Soittajalista on kyllä muhkea, ja sen toivoisi kuuluvan myös musiikissa, jossa muhkeus toteutuu vain puolittain. Vaikka mies olikin mukana luomassa sellaista merkkiteosta kuin "Dark Side of The Moon", niin omissa projekteissaan hän ei onnistu luomaan mitään vastaavaa äänikuvastoa. Levyn syntyvuosi on siis 1976 ja musiikki AOR tyylistä myöhäisprogea, sinfonista myös.
Raven: http://www.youtube.com/watch?v=RcbWkMvMHrU
To one in paradise: http://www.youtube.com/watch?v=nM7P57cXk6w&feature=related

The Rugbys - Hot Cargo (1969 Amazon)

Yhtyeen ainoa albumi on heavy-psych-carage-pop-rock'nrollia, jossa rytmilajit vaihtelevat alituisen mukavasti, mikä tekee musiikista ennalta arvaamattoman mielenkiintoista. Tarttuva aloituskappale "You, I" on albumin psychepitoisin. http://www.youtube.com/watch?v=vE8c4My8Z94

Kaleidoscope - Incredible Kaleidoscope (1969 Epic)

Listen to "Seven-Ate Sweet"! Albumin ensimmäinen puoli on enimmäkseen kantripitoista rokkia, joka toimii oudon hyvin jopa minulle, joka en yleensä niin kauheasti kantria kaipaa. Silloin tällöin se toimii ja Kaleidoscopen tapauksessa kyllä. Eka puoli on alkuverryttelyä ja levyä kääntäessä siirrytään saluunasta kadun toiselle puolelle hippibaariin soittamaan Cuckoota, joka tarjoaa kuulijalle astetta hapokkaampaa kamaa. Yli 11-minuuttinen "Seven-Ate Sweet" ammentaa mm. eurooppalaisesta kansanmusiikista. Paitsi Euraasia ja Kreikka, niin joissain kohdissa tulee mieleen pohjolakin. Hyvä kappale, jota en halua pilata kirjoittamalla siitä yhtään mitään sen enempää. Kuuntele itse. Part one: http://www.youtube.com/watch?v=hbgl97-Xs78 Part two: http://www.youtube.com/watch?v=2n_gudGI1iM&feature=related
Cuckoo: http://www.youtube.com/watch?v=gsAoFc2AxEg

The Three Ring Circus - Groovin On The Sunshine (1968 RCA)

Ensimmäisellä puolella lauletaan mietoa orkestroitua poppia. Toinen (instrumentaali) puoli alkaa lähes psykedeelisillä soundeilla kappaleessa "Fantastic Voyage" ja ehdin jo innostua, mutta valitettavasti se jää lähes siihen. Albumista on vastuussa Robert Allen jota luonnehditaan etukäteen Billboardin kesäkuun 22 numerossa sanoin "Allen's first effort in RCA tie-up will be musical concept". Ettei vain olisi jäänyt samalla myös miehen viimeiseksi effortiksi. Mutta, jos etsit todellisia kuriositeetteja, niin tässä on. http://www.youtube.com/watch?v=gnrqPxUkvW8

Camel - Moonmadness (1976)

On tämä vaan niin hienon romanttinen siirappipullollinen canterbury sinfprogea... http://www.youtube.com/watch?v=_k5xCkkQAEY

New Heavenly Blue - Educated Homegrown (1970 RCA)

Jazz pianist Dave Brubeck's two sons Darius and Christopher have produced this album. Chris Brubeck is also a member of the group playing keyboards, trombone and guitar. Most of the pieces on this album are written by "Brubeck". Dave Brubeck on kirjoittanut levyn takakanteen saatesanat. Hän kertoo yhtyeen jäsenten soittaneen kansainvälisessä nuorisoyhtyeessä "Interlochen Symphony". Brubeckin mainitsee yhtyeen yhdistävän musiikissaan klassista, jazzia, kantria, rockia ja folkia. Se pitää paikkansa ja siksi albumi onkin hieman epäyhtenäinen sekoitus tuota kaikkea. Albumin paras kappale on sen 9-minuuttinen jammaileva nimikappale, joka sisältää hienoja progrock /jazzprog osuuksia ja toimii paljon paremmin kuin albumi noin keskimäärin. Valitettavasti juutuubista ei löydy näytettä. Peter Bonisteel, Christopher Brown, Christopher Brubeck, Stephen Dudash, David R. Mason, Peter "Madcat" Ruth.

Woodoo - Taikakulkunen (1971 Ufo CD 2011 Rocket Records)

An obscure (Santana?) outfit from early 70's Tampere sound-area in Finland. When i first heard this band's new cd in a music shop in Tampere, i tried to recall where i had heard the vocalist before. First i guessed the band was Haikara but was not. Ok, i had to buy this brand new CD album. The music really is obscure and that means it is very "hämyä" in Tampere language. The music on the album is also prog-jazz-pop-folk-psych. Some pieces are like straight from Finnish Kalevala type folksinging foot: "Mie-lee-ni mii-nun- teee-keee-vi, ai-vooo-ni aa-jat-tee-leeevi, lääh-te-ääni lau-laa-maahan, saa-aani-saane-lee-maa-han... and so on. With quite monotonous and streched way of singin the few notes, hand in hand, side by side, waving. All tracks but one are sung in Finnish so there is something extra obsure for sale for the diggers of very odd music. The name of the band, Woodoo... well what can i say... Woodoo in Finlands deep forests may sound a bit like Jamaican voodoo, but isn't the same. Finnish woodoo means there is much wood to do Kanteles and and boats and if you have no wood to do, you still do have your words as well as Vipunen and Väinämöinen had. "Taikakulkunen" means a magic jingle bell. In think Taikakulkunen may be the best piece on this longplay. It starst with Kalevalian foot and turns to nice jazzjam. I was a bit reserved when starting to listen to this but the more i drink White Horse the better this sounds. Heh. Woodoo is sure worth investigatin. And by the way "Suudelma" means a kiss and that piece is an indication of different kind of ways of kissing. http://www.youtube.com/watch?v=u_NlqTFbZO4&feature=related

Henry Cow - Unrest (1974 Red)

Henry Cow on tällä albumilla mitä suurimmissa määrin minun musiikkiani. Se on vähän kuin Zappaa. Outo tunne tulee siitä että tämän 1974 ilmestyneen albumin ykköspuolella on viitteitä Zappan kappaleeseen Inca Roads. Unrest ilmestyi kuitenkin vuotta aiemmin kuin Zappan One Size... Ostin muutama vuosi sitten CD:n Henry C:n myöhempää tuotantoa enkä pitänyt ollenkaan, joten koko yhtye tuli minun osaltani silloin kuopattua. Unrestin myötä koittaakin yhtyeen ylösnousemuksen aika, siis minun kohdallani. Kummallista on että paikoin tulee mieleen myös Wigwam. On tullut mietittyä että löytäisipä vielä musiikkia, joka kolahtaa kuin teininä ja tässä se taitaa sitten olla: varhainen HC. http://www.youtube.com/watch?v=_BMr5NP8mqs&feature=related

Danny Hutton - Pre-Dog Night (1969 MGM)

En ole koskaan ymmärtänyt yhtyeen Three Dog Night musiikkia, joten päätin kokeilla olisiko yhtyeen laulusolistin musiikki erilaista. Levyn musiikki on pääosin tyyliltään carage-psych-humppaa. Oletusarvo ei välttämättä ole kummoinen ja vaikka musiikki ei sinänsä olekaan mitään mieltä räjäyttävää, niin Huttonin positiivinen ja vähän huumorinkin kautta välittyvä asenne tekemiseen tekee albumista mukavan kuunnella. Kappale "Roses and Rainbows" ylsi jonkinasteiseksi hitinpoikaseksi asti. Iloisen tiivis ja hyvävauhtinen pläjäys koko albumi.
http://www.youtube.com/watch?v=_y36izloIxM

Help Yourself - Strange Affair (1972 UA)

Albumin hienoin kappale on yli 9-minuuttinen "The All Electric Fur Trapper". Muu luonnehdinta bändille kuten edellä sen toiselle albumille (alla). Yhtäläisyytenä edellä eli alla esittelemääni albumiin on myös se, että molemmat päättyvät kauniiseen balladiin. Kerrankin on niin, että yhtye ei laita kakkospuolen loppuun jotain ylijäämämateriaalia, vaan kunnon biisin. Minulla on tämän iltapäivän jälkeen oikein hyvä tunne yhtyeestä Help Yourself.
http://www.youtube.com/watch?v=guvNPOYjsuo

Help Yourself - Beware Of The Shadow (1973 UA)

Oudon kaksijakoinen albumi. Bändiä luonnehditaan samalla tavalla eri nettiyhteyksissä: se on joko countrya tai psykedeelistä rokkia. Levyllä tuo kuuluu sillä tavalla, että lyhyet 3-4 -minuuttiset kappaleet ovat enemmän joskin silti aika lievästi kantriin päin, mutta pitkät 7 ja 12 -minuuttiset sisältävät mielenkiintoisia jopa psycheen viittaavia elementtejä. Kun törmään outoon levyyn levykaupassa, minulle suositus ostaa se on jos siinä on yli neljäminuuttisia kappaleita. Albumin paras kappale onkin 12-minuuttinen "Reaffirmation". Levyn kantriaines ei ole liiaan syvällä turpeessa, mistä johtunee se että sinänsä riskaabeli tyylikirjo ei keikuta liikaa tätä venettä. Riittääpähän jännitystä kumminkin puolin. Albumin päättävä kaunis balladi "Passing Through" on mielestäni myös oikein hyvä. LaidBack music. http://www.youtube.com/watch?v=Gcu010A-LSc

Wigwam - Nuclear Nightclub (1975)

Nice and clear pop-prog. http://www.youtube.com/watch?v=NrrYDdlY1-0

Wigwam - Colossus

http://www.youtube.com/watch?v=BCJxVa6O7i8