Tyypillinen esimerkki harmillisten ja harmillisen pysyvien mielikuvien liittymisestä johonkin asiaan liittyy minun kohdallani tähän albumiin. Aina kun otan tämän esiin, tulee nykuisin mieleen NHL -jääkiekkoilija Sami Kapanen. Joku hänen aikalaisensa kanadalainen pelaaja nimittäin kuvasi Kapasen nopeata, sujuvaa ja pienellä energialla eteenpäin vievää luistelutyyliä tämän albumin aloituskappaleen Peaches En Regalia alkutahteihin. Ostin tämän jo vuonna 1975, jolloin Kapanen taisi olla vielä vaipoissa, joten tiedän kyllä missä mennään. Kapasen vaipoista ei ole tässä mukana hajuakaan, edes jälkikäteen. Hot Rats arvioidaan yleisesti Zappan parhaaksi tekeleeksi. Itse en allekirjoita tuota. Sanoisin että Hot Rats on Zappan helpointa, joskin myös laadukasta Zappaa. Näkisin tämän albumin suosion piilevän osittain siinä, että nekin wannabeet, jotka eivät oikeasti kuuntele Zappaa, voivat juuri ja juuri kuunnella tätä ja sitten päästä mukaan Zappakerhoon, kehujensa kanssa. Skeptinen asenteeni vahvistuu silläkin, että albumin toinen puoli on jazzia ja jos jollain rock-levyllä esiintyy sitä, niin yleisravosana ei yleensä nouse kovin korkealle tavallisen yleisön korvissa. Tällä ovat mukana mm. Pihvisydän, Sokeriruoko ja ranskalainen Ponty. Eeppistä jazzrokkia tämä on ja josta minä pidän, huolimatta selkeästä pyrkimyksestä laajemman yleisön kosiskeluun. No, toisaalta kai se Frank:kin tarvitsi leipänä päälle tuossa vaiheessa muutakin kuin sitä laihialaisittain tunnettua ylähuulta. Frankilla on muuten keskiaukeamalla olevassa kuvassa päässään upea Knallihattu ja hain aikoinaan samanlaista, päästäkseni esiintymään ja olemaan cool. Silloin en löytänyt. Viime kesänä törmäsin Tampereen yhdellä kävelykadulla tyyppiin jolla oli päässään juuri sellaienen. Ei jäänyt epäselväksi, kenen puolesta hän siinä liputti. Kateeksi kävi hieman sillä hetkellä, mutta meni ohi heti seuraavassa kulmassa kun vastaan käveli kaupungin kaunein minihameessaan. Joo selvisin autolleni asti vaikka lupasi koko rahalla hotratsia. (9)
No comments:
Post a Comment