Vuonna 1975 jolloin ostin tämän, muistan kuinka vierastin albumin raakaa terävää saundia. En pidä siitä edelleenkään, joskin osaan nyt suhtautua siihen. Tämä on tehty heti Talesin jälkeen ja itse asiassa sävellyksissä on paljon samaa kuin edeltäjänsäkin. Porukka on ehkä tarkoituksella koettanut saada Talesin luonnolliselle jatkumolle jotain mikä erottaa sen edeltäjästään. Itse pidän enemmän Talesin soundeista. Tällä mennään aika ajoin ellei koko ajan jonkin sietorajan siinä ja siinä. Tiedän että monet Yes-fanit pitävät tästä, enkä moiti heitä, mutta minulle tämä on jo sitä Yesin alamäkeä, jonka tuntomerkkeinä ovat tarkoituksellinen yliampuminen kokeellisuudessa ja soundeissa. Wakeman ei ole enää tällä, vaan tilalle on tullut Patrick Moraz. Morazin nimeen tunnutaankin mantraavan ja Talesia pilkattavan, siis netissä. Haluanntearkentaa: tämä on erittäin hieno Yes-albumi, mutta ei sitä Yesiä mihin totuin ja siksi en edes 35-vuodessa ole vielä täysin sinut tämän kanssa. Palaan asiaan 35 vuoden kuluttua. (8,5)
No comments:
Post a Comment