You Are What You Is on albumi johon tutustun vasta nyt. Ostin viime kesänä yhdestä divarista ja on jäänyt odottamaan tätä hetkeä. Ennakkoluulot ovat estäneet aiemman lähestymisen. Olen muutaman esimerkin varassa tehnyt sen johtopäätöksen että suurin osa Z:n 80-luvun juttuja eivät ole kiinnostavia. YAWYI yllättää kuitenkin erittäin positiivisesti. Osittain palataan 70-luvun parhaisiin vuosiin, kuullaan paljon kitaraa ja levy on kokonaisuudessaan sujuvasti rokkaavaa. Laulupuoli toimii eikä älyttömiä puheosuuksia juuri ole. Ilmeisesti mies on ottanut palautteesta opikseen. Soundit ovat vasta lievästi uudistuneet, tuoreutuneet, eivät sitä mitä kymmenluvun lopussa pahimmillaan. Albumi on vahvaa Zappaa eikä sillä ole tyypillisiä kokonaisuutta pilaavia täyteosia. Tämä on helpompaa Zappaa, jolla miehen musiikkin tutustumisen voisi vaikka aloittaa. Helppous ei kuitenkaan merkitse sitä, että laadusta olisi tingitty yhtään. Mukana toisena kitaristina Steve Vai. Minulle tämä ei kuitenkaan kaiken tätä ennen tehdyn kuulleena ole mikään suuri tapaus, pikemminkin tyylillinen paluu miehen 70-luvun Overnite, Apostrophe ja One Size periodille. Albumin nimeksi olisi voinut laittaa Overnite Sensation II tai Apostrophe II. Sanomapuoli ei kiinnosta, kuuntelen pelkästään musiikkia ja minusta Zappan huumori välittyy yhtälailla siitä, kuin sanoituksistakin, joita en yleensä jaksa seurata. Mies tekee jopa kantrista kuunneltavaa. Musiikki pitää tyylinsä alusta loppuun. Tähän virtaan voi laittautua kanoottiinsa virran vietäväksi, ohitella akanvirrat kuin vettä vaan ja olla perillä ennenkuin huomaakaan. Vielä kerran: albumi on kuin mies olisi tehnyt 70-luvun parhaat ei-jazz juttunsa uudestaan. Päästyäni nyt neljä puolta lopuun, täytyy kuitenkin todeta, että hieman liian pitkä reissu tämä voi olla kerralla tehtäväksi. Jossain vaiheessa alkaa kanootti keikkua ja persaus puutua. (9,1)
No comments:
Post a Comment