Boz Scaggs & Band (1971)

Helkkarin hyvää singer-sw-sinisilmä-blues-jazz-rokkia. Kitaristi William Scaggs kasvattaa muuten nykyisin omat rypäleensä ja viininsä Californiassa. 14 -hengen porukka ja mm. Rita Coolidge taustakuorossa.

Amen Corner - The Return Of The Magnificent Seven (Immediate 1976)

Näin totisesti on. This is excellent First of May Music. Laulaja Andy on ihan huippu. Olen tuntenut AC:n aika huonosti ja nyt tämä tuntuu yllättävän. Musiikista välittyy yliosaamisen mukanaan tuoma esittämisen helppous. Taitavat muusikot saavat tutun peruscoverpopin kuulostamaan melkein progelta. Popprogea tämä on! Tämä lienee aliarvostettu albumi, kuten koko bändi. Kyseessä on ratsastavan Seitsikon varman tanakka paluu lavalle. ihmiset, ottakaa totisesti iloisen suvereenisti soittava Amen Corner hieman vakavammin.

Bonnie Koloc -You Are Gonna Love Yourself In The Morning (1974 Ovation)

Hänellä on kaunis ääni.

The Children - Rebirth (1968 Atco)

http://www.youtube.com/watch?v=jAA26aoGCNI&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=sXt-uPGT1kc&feature=related
Pehmeän mukavaa ja melodista psykedeelistä rokkia Texasista. Levyn on tuottanut Lelan Rogers, Kennyn isoveli. Sama mies, joka muistuu mieleen International Artist -levymerkin perustajana ja 13th Floor Elevators tuottajana. Texasista tuli vain muutama psychbändi, mutta laatu korvaa kyllä määrän. Sopivasti orkestroitua. Naislaulaja. Hieno kokonaisuus.

Home - Home (1972 CBS)

Englantilainen bändi, joka kuuntelun perusteella voisi olla Amerikkalainen. Kantri-folk-pop pohjalta mennään, noin periaatteessa, paikoin hieman Eagles-tyyliinkin. Albumin aloittava "Dreamer" ja varsinkin viimeinen, 9-minuuttinen "Lady Of The Birds" tavoittelevat progressiivisen rokin muotoja. LoTB liikkuu jopa psychen rajamailla. Yhtye ei koskaan lyönyt itseään ihan läpi, vaikka pääsikin niin lähelle, kuin lämmittelemään mm. Led Zeppelinin konserttia. Soittajien myöhempiä bändejä: Mick Cook (d) - Groundhogs, Cliff Williams (b) - AC/DC, Laurie Wisefield (g) - Wishbone Ash. Post Scriptum: Nyt kun olen kuunnellut albumin uudestaan pariin kertaan, niin vaikutelma sen kuin paranee ja varsinkinkin koko kakkospuoli on hieno, yhtenäinen kokonaisuus. Olen ns. albumi- tai konseptimiehiä ja pidän pitkistä ehyistä kokonaisuuksista, joissa on kuitenkin paljon sisäistä vaihtelua. http://www.youtube.com/watch?v=NjidSWwdqIQ

Michael Stanley - Self Titled (1973 Thumbleweed Records)

Todd Rundgren soittaa mukana! Onko tämä folkpoppsych, kuten joku ilmaisee RYM:ssa? No joo, ekan puolen neljä ensimmäistä kappalettaa tosiaan! Rick Derringer muuten myös mukana. Laatutuote kaiken kaikkiaan ainakin teknisesti ja tuotannollisesti. Sävellykset ovat yhteenlaskettuna tavanomaista hyvää tasoa, kuten niin monella muulla saman alan yrittäjällä tuohon aikaan.

Gentle Giant - Giant Steps... The First Five Years (1975 Vertigo 2-lp)

Gentle Giant is one of my favourite bands. What comes when you play the vocal parts of "Peel The Paint" on 45rpm? Mars Volta!

Cascade - Rokki Beibi / Toisin Käy (1974 Scandia)

Ami Aspelund ja Cascade tekivät yhden ensimmäisistä suomenkielisistä käännös- discokappaleista. George McCreyn Rock You Baby oli myös ensimmäisiä kokemuksiani discossa juuri tuonna vuonna 1974, noin 17 vuotiaana. Ei helkutti sentään, niin paljon aikaa ja tätä kuunnellessa se on kuin eilen. Ihmettelin hetken, miksi olin pominut tämän mukaani kirpputorilta, joskus. En ihmettele enää kuunnellessani... Rock You Baby on yksi parhaista soul-discokappaleista, joita mieleen hiljalleen palailee.

Shadows Of Knight - Shake / From Way Out To Way Under (1968 Team)

Melko mukavaa sumeaa kitaraa ja urkupsykedeliaa. Hauskat teemat. Kasenetz, Katz, Resnick, Levine.

The Beatles - Let It Be (1970 Apple)

David Bowie on ilmiselvästi saanut sekä musiikillisen että kirjallisen starmanideansa kappaleen "Across The Universe" alkusekunteja kuunnellessaan.

Rolling Stones - Their Satanic Majesties Request (1967 Decca)

Rolling Stones ei ole koskaan tehnyt minuun suurempaa vaikutusta. Tästä RS -albumista pidän kuitenkin erittäin paljon. Luulisin sen johtuvan siitä, että harrastan mm. psykedeelisen rokin kuuntelua ja keräilyä. Toisena ja tärkeämpänä syynä on se, että psykedeelinen rock on turhan usein paksun pilven läpi suodatettua, monimutkaistettua ja tekosyvällistä tai sitten muuten vain suoraan autotallista ulkoistettua. Kun hipin olisi pitänyt istua luennolla ottaakseen selkoa maailmastamme, hän mieluummin koetti kemiallista oikotietä, jota ei ole olemassa. Tuloksena on useinmiten vain hämärän subjektiivista sotkua. Tällä albumillaan englantilainen rock'n roll yhtye RS kuitenkin vetäisee paitsi varmaankin jointtia keuhkoon, niin myös psykedeelisen musiikin mutkia sopivassa määrin suoriksi. Hieno TMSR kokoelma edustaa lähtökohtaisesti typerää tekosyvää musiikkisuuntaa aidosti tyhmien, suoraviivaisten rokkareitten esittämänä. Tämän yhdistelmän lopputulos on aivan loistava! Se on kevyen hauska kliseekokoelma. En tiedä kuinka tietoisesti he sen tekivät. Rolling Stonesien albumeista pystyn kuuntelemaan läpi vain kokoelman Flowers ja tämän TMSR:n. On älytöntä, että yhtye, jonka tuotanto on suurimmaksi osaksi typerää roskaa, tekee itselleen hieman vieraamman genren roskasta tällaisen taideteoksen. Ehkä he löysivät hetkeksi sen oikotien. Sokea kana löysi kultajyvän. Tämä on mitä hienointa psykedeelistä rokkia. No doubt, this is the best Rolling Stones album and one of the best in the whole genre. I hate Rolling Stones but love this album!

Mecki Mark Men - Samma (1967 Limelight)

http://www.youtube.com/watch?v=M43ctZyqmtQ

Ruotsalaiset omaksuivat näemmä nopeasti uusimmat amerikkalaiset virtaukset ja tämä vuoden 1967 näyte siitä on oikein mukava yhdistelmä avantgardejazzia ja psykedeelistä rokkia. Hendrix tosin kuultaa paikoin läpi vähän liian sellaisenaan. Ovat muuten käyneet turneella Suomessa vuonna huhtikuussa 1968. Kuka muistaa olleensa paikalla? Minä olin tuolloin vasta täyttänyt kymmenen ja kiinnostunut lähinnä polkupyöräilystä. Palasokeripaketin pahvista sai pyykkipojilla kiinnittäen hienot moottoripyörän äänitehosteet ja kura lensi.

Touch - Touch (Coliseum 1969)

Psykedeelisetä otetta tavoitteleva "Down At Circes place" on levyn paras kappale. Kuulen siinä muistumia 13th Floor Elevators -psykedeliaan. Myös 11-minuuttinen jazz-prog "Seventy-Five" loistaa ja saa kuuntelijan hyvälle tuulelle.

J. K. & Co - Suddenly One Summer (1968 Blue Whale)

http://www.youtube.com/watch?v=uXuzx0TBzAM&feature=related

What can i say... Geronimo! This is one of my American favourites.

Val Stöecklein - Grey Life (1968 Dot)

http://www.youtube.com/watch?v=XJwgTYudwNY&feature=related

Elegant, both the low-key cover art and the music.

Ecology - Environment / Evolution (1971 Happy Tiger)

Something odd is happening to me. I'm becoming to like country music and even pedal steel guitar too. This record is the main reason to it.

Woody's Truck Stop

Kuuntelen tätä ties kuinka monetta kertaa tällä viikolla ja täytyy sanoa, että kyseessä eittämättä on yksi parhaita albumeja, jossa sekoitellaan onnistuneesti yhteen bluesia ja psykedeliaa. Bluesahtava fuzzkitara -soundi toimii upeasti. Kaiken lisäksi albumin parhaita kappaleita on balladi "Everything is Fine". Tämä on ilman syytä väheksyttyjen levyjen listallani hyvin korkealla.

Pekka Pohjola Group - Kätkävaaran Lohikäärme

Kappaletta "Sampoliini" kuunnellessa palaa mieleen jo unohtunut harmi siitä, ettei Zappan Pohjolan kiertue koskaan toteutunut. Voin vain kuvitella millaista jälkeä siitä olisi jäänyt kuunneltavaksi. Niin... ja kuvittelenkin ja kun oikein kuvittelen, niin välillä Seppo Tynin kitarointi kuulostaa ihan Zappan ja Pekka Tyni on kuin George Duke. Kätkä voisi olla bändin ainoa intiaani tai Bozzio tai Thompson Kätkävaaran Lohikäärme ei ole loistava, mutta kuitenkin mukavan kuunneltava matka vanhalla Scania-bussilla Pohjolan maisemissa. Mukaan ovat mahtuneet ainakin Return To Forever, The Spirit of the Mothers, Weather Report ja Harakka Bialoipokun (B The Magpie) sisarenmiehen kummin kaima. Vaikutteita siis löytyy...

Tom Fogerty - Tom Fogerty (1972 Fantasy)

Turha häpeillä, sillä on tämä paljon parempi kuin samana vuonna ilmestynyt CCR albumi Mardi Gras, jonka teossa Tom-veli ei ollut enää mukana. Mukana soittavat mm. Grateful Dead -herrat Saunders, Kahn ja Vitt. Miksi muuten joissain painoksissa on kannen vaalean valoaukon kohdalla miehen nimi, mutta tässä ei?

Wigwam - Fairyport (1971 Love Records, this CD)

Hot Mice? Valitettavan monessa kohdin tuntuvat keskittyvän itse soittamiseen ja tekniikkaan, tunteen ja sisällön kustannuksella. Musiikin olennaisimmat elementit toteutuvat, mutta jäävät ikäänkuin päälle liimatuiksi. Kaikesta huolimatta Fairyport on hieno albumi, jossa alkaa kuulua oman lempialbumini Beingin esikaikuja. Englantilainen Jim Pembroke on bändin sielu ja ikäänkuin kapellimestari. Parhaat kapellimestarit saavat orkesterin toimimaan kuin se olisi yksi organismi. Nyt se jää valitettavasti vain monen osan summaksi. Siitä huolimatta Fairyport on ainutlaatuinen albumi. Maailma ansaitsee tämän. Albumin parhaat palat ovat suomalaisia eli Gustavsonin ja Pohjolan sävellyksiä. Se mikä Wigwamin musiikista kaikkiaan tekee arvokasta on sen omaleimainen soundi, jota en tunnista missään muussa tapauksessa. Albumin parhaita paloja ovat sen jazz-fuusio-osuudet, jotka ovat helkkarin hienoja. Pembroken muutamat vokaaliosuudet enteilevät seuraavaa albumia Being, joka on minun mielestäni bändin paras. Loppua kohden tämä vuoden 1971 albumi senkun paranee ja ainakin tältä CD:ltä löytyvä 17-minuuttinen Live "Rave-Up for the Rodies" on upeaa kuunneltavaa.