Huh! Alussa ajattelen että jaahas, tässä yksi Who-yksilö sitten tekee samaa kuin bändikin, tai ainakin yrittää vähän siihen suuntaan. Alku onkin joo-joo-boogie rokkia ihan kuten Who tavallisimmillaan. Tosin kitara on hyvä jo alussa, niin ettei voi pahasti haukkua vaikka haluttaisikin. No se taisi olla vasta sormiharjoittelua ja virittäytymistä itse asiaan, sillä jotenkin tämä alkaa vaan toimia ja mitä pidemmälle edetään, sitä vähemmän on kyseessä Who ja sitä enemmän itse Entwistle. Tosin ensimmäisen puolen kaksi viimeistä raitaa ovat harmillisen yhdentekeviä täytekappaleita. Se, mikä tämän albumin pelastaa isosti plussan puolelle on toinen sivu, joka kasvaa alun "James Blunt" tunnelmista loppuosan mukavaan semiprogeiluun. Kitaraa tällä Who-basistin albumilla soittelevat muuten Peter Frampton ja Alan Ross. Albumin genesismäiset progeosuudet (mahdollisia omia harhakuulojani muutaman soinnun perusteella) saattavat jonkun toisen mielestä olla hieman teennäisiä, mutta niinhän se kaikki proge on, mukana alttoviulut, cellot, puhallinkuusikko ja ihan lopussa Batman-Stravinsky mellotronisekoilu.
No comments:
Post a Comment